sunnuntai 9. elokuuta 2020

Maskun Härmälänrotkolla 9.8.


Maskun Härmälänrotko on pyöräilymatkan päässä ja näin kuumana päivänä päätin pyöräillä sinne aamupäivän aikana, kun vielä on viileää. Viime kerrasta rotkolla on jo muutama vuosi aikaa. Pääsin pyörän päälle aamulla kahdeksan aikaan ja olin valinnut lenkin, jonka kautta sinne tulee 20 kilometrin matka. Pieni maalaistie, jolla en ole ennen pyöräillyt, oli vielä hiljainen. Useat muutkin pyöräilijät olivat liikkellä näin viileään aikaan.

Samiorava tietysti matkassa mukana
Härmälänrotkon läpikuljettava halkeama

Naantalin kirkonkellot soivat, kun nousin ensin ylös kalliolle katsomaan merinäköalaa ja syömään eväitä. Tänä vuonna on pyöräily ollut hieman haastavampaa ja jokavuotiseen pyöräilyn Kilometrikisaan asettamani 1000 kilometriä ei taida onnistua. Muina vuosina aamulla on voinut puoliunessa polkea töihin ja sieltä on ollut pakko polkea takaisinkin vaikka kuinka väsyttäisi. Nyt keväästä alkaen työpiste on ollut kotona, joten aamun pyöräily jää kokonaan ja toisinaan iltapäivällä odottaa ainoastaan että työt loppuvat eikä jaksa ajatellakaan enää pyöräilyä (saati tuplamäärää poljettavia kilometrejä koska aamulla ei tullut poljettua). Mutta ellen ihan tavoitteeseen pääse, niin useampi sata kilometriä on jo poljettu ja haasteen päättymiseen on vielä yli kuukauden verran aikaa.

Merinäköala Naantalin suuntaan. Kirkonkellojen ääni kantaa vettä pitkin kauas.

Kesäkuussa ostamani aktiivisuusranneke on tälläkin kerralla käytössä. Siinä on koko joukko mielenkiintoisia toimintoja, joita ei kaikkia osaa vielä täysin hyödyntää. Pyöräily lukeutuu kovatehoiseen harjoitukseen ja tämän päivän maasto oli mitä mainiointa, sillä ylämäkiä oli joitakin ja se laittoi sydämen sykkimään ja tekemään töitä. Takaisin poljin 12 kilometrin reittiä, eli hieman menomatkaa lyhyemmin. Myös rotkon läpi mentäessä ja ylös kalliolle kiivettäessä tuli oltua mukavasti liikkeellä. Yhteensä tästä pyörälenkistä kilometrejä tuli 32 mikä on jonkun verran enemmän kuin tavanomainen lenkkini.

Rotkon läpi menossa





Jos kevät olikin ennakoimaton ja erilainen, sitä on ollut kesäkin. Kesälle oli suunniteltuna melonta- ja patikkamatka Itäiseen Suomeen. Tuo reissu kuitenkin peruuntui, sillä isäntä kaatui kesäkuun lopulla pyörällä ja mursi lapaluunsa. Tänään tuosta on aikaa tasan kuusi viikkoa, joten nyt luu on jo luutunut paikalleen, mutta ei sen kanssa vielä mitään painavaa nostella. Kestää pitkään vahvistaa käsi ennalleen tai ainakin lähes ennalleen. Tämä kesä ja kesäloma ovat kuluneet kotinurkilla, vaikka elokuu lupaakin jo keväältä peruttuja tapahtumia. 
                                             
Kallion ympäri kiertää polku. Polulla oli tänään kanssani samaan aikaa rusakko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti