 |
| Torstaina harjuilla paistoi aurinko |
 |
| Kankaanjärvi |
Polku vei Vampulan ulkoilumajalle, jonka kohdilta taitoimme takaisin ja pysähdyimme syömään eväitä Klemelaavun luona. Vasta laavun luona tapasimme muutaman muunkin kulkijan. Pariskunta, joka kertoi olivat hekin ensimmäistä kertaa näillä poluilla kävelemässä. Laavulla oli joku ollut ennen meitä, sillä hiillos oli vielä kuuma ja tulet sai syttymään sytytyspalan kanssa ilman tulitikkuja.
 |
| Oikotie ja sieniä |
 |
| Näkymä Klemelaavulta alas |
Polku vei Vampulan ulkoilumajalle, jonka kohdilta taitoimme takaisin ja pysähdyimme syömään eväitä Klemelaavun luona. Vasta laavun luona tapasimme muutaman muunkin kulkijan. Pariskunta, joka kertoi olivat hekin ensimmäistä kertaa näillä poluilla kävelemässä. Laavulla oli joku ollut ennen meitä, sillä hiillos oli vielä kuuma ja tulet sai syttymään sytytyspalan kanssa ilman tulitikkuja.
Klemelaavu sijaitsi ylhäällä harjun päällä ja siitä oli jyrkkä lasku alas. Tänään oli aurinkoinen päivä. Koska oli tuiki tavallinen torstai ja arkipäivä, sieltä täältä kuului välillä työkoneitten ääntä poluille. Laavulta suuntasimme takaisin kohti Virttaan Eräveikkojen majaa.
Sumuinen perjantai
Seuraavana päivänä lähtöpaikkana oli Kantolaavu, josta lähdimme Säkyläntien toiselle puolelle ensin ohi Toimintaloman ja tutustuimme alkumatkalla Myllylähteeseen. Tämä päivä oli sumuinen ja maailma oli paljon eilistä hiljaisempi. Myllylähteen lähellä oli myös turvekammi, joka oli enemmänkin laavu kuin selkeä kammi.
 |
| Sumuinen Myllylähde |
Polku jatkui vielä hetken Säkyläntien eteläpuolella, kunnes ylitimme sen uudelleen. Aamupäivä oli unenomaisen sumun peitossa, eikä työkoneitakaan ollut liikkeellä lainkaan niin paljoa kuin eilen. Pääsimme polkujen risteykseen ja taivalsimme muutaman kilometrin samaa polkua kuin eilen, mutta nyt toiseen suuntaan, ohi Klemelaavun.
 |
| Pyhäjoen alkulähteillä |
Harjureitin karttaa katsottaessa näytti siltä, että reitin varrella ei olisi paljoa vesipaikkoja Kankaanjärven lisäksi, mutta kyllähän näitä sittenkin oli. Myllylähde oli suurenkokoinen lähde, kuin lampi ja siitä lähti pieni virtaava puro kohti Pyhäjoen suuntaan. Lisäksi oli muutamia pieniä vesipaikkoja. Pakkohan pohjavesialueella on vettä oltava, suuri osa siitä vain on näkymättömissä harjujen alla.
Kävelimme jälleen Vampulan ulkoilumajan vieritse, mutta tällä kertaa ylitimme tien ja kävelymme jatkoi Porsaanharjulle. Porsaanharjun alue on aivan sotilasalueen rajaa ja ohjeena olikin pysyä polulla. Metsään sotilasalueen puolelle ei ole mitään asiaa. Onhan tästä matkaa Säkylän Huovinrinteen kasarmille.
 |
| Porsaanhajun Näköalalaavulla |
Vampulan ulkoilumajan luona on fresbeegolfrata, jolla oli muutama ihminen heittelemässä kiekkoa.
Torstaina ja perjantaina mukanamme oli evääksi ruisleipää jonka välissä oli paistettua kananmunaa ja lautasella on myös paistettuja perunoita ja pakastekasviksia. Isäntä grillasi myös makkaraa.
Näköalalaavulta lähdimme takaisin kohti Kantoalaavua valiten sen polun, joka tulisi suoraan takaisin autolle.
Vilkas ulkoilulauantai
Lauantaina palasin poluille yksin, sillä isäntä oli sitä mieltä, että oli jo nähnyt kaiken. Olihan Harjureitti pitkälle samanlaista kumpuilevaa polkua ylös ja alas harjuilla. Mutta halusin tulla kulkemaan vielä puuttuvat polut. Ja tälle päivälle olisi luvassa Isosuon pitkospuut. Siis suota ja pitkoksia, joita ei muina päivinä ollut vielä vastaan tullut.
Jätin auton tänäänkin Kantolaavun luokse, mutta kävelinkin ensimmäisen reilun kilometrin verran Säkyläntien pientareella kohti Isosuon lähtöpaikkaa. Tämä siitä syystä, että pääsen tänäänkin tekemään lenkin eikä tarvitse kävellä samaa pitkää pätkää edestakaisin. Pientareelta löytyi paikoin hyvää kävelyuraa ja reilun kilometrin päässä olisi Isosuon parkkipaikka.
 |
| Isosuon pitkospuut |
Aamulla Säkylän puolella satoi, mutta automatkalla onneksi sade loppui, eikä patikoidessa satanut enää lainkaan. Tänäänkin oli vähän sumua ilmassa. Suo hehkui oranssia väriä ja pitkoksia sai tallata varoen ja hitaasti, sillä ne olivat liukkaat. Pitkosten jälkeen polku jatkui vielä vähän ennenkuin edessä nousi eiliseltäkin tuttu Porsaanharju. Ajattelin jäädä pitämään taukoa taas Näköalalaavulle, mutta siinä oli muita, joten päätin jatkaa Klemelaavulle.
Sain huomata että tänään oli enemmän väkeä liikkeellä, mitä arkipäivinä. Klemelaavulta oli juuri pieni perhe lähdössä rattaineen jatkamaan matkaa. Täällä tosiaan on leveät ja tasaiset polut latupohjan takia ja reittiä voi kulkea rattaiden kanssa.
Puolivälissä eväiden syömisen alkoi muutakin väkeä pyöriä laavun luona. Tänään mukanani oli makkaraa ja muutama pasteija. Ja tietysti jälkiruoaksi vähän makeaa kuten muinakin päivinä.
Lauantai houkutteli ihmisiä ulos. Myöhemmälle oli luvattu vähän sadettakin, joten nyt oli hyvä aika happihypylle.
Valitsin paluupoluksi sen reitin, joka poluista oli vielä kulkematta. Laskeuduin laavulta alas tälle viimeiselle polulle. Tämän polun varrella tuli vastaan Rajalaavu ja sielläkin oli väkeä tauolla. Olin valinnut laavuni tälle päivälle hyvin.
Loppumatkasta ihmisiä alkoi tulla yhä enemmän vastaan. Olin aloittanut oman patikkani aikaisin, jolloin oli vielä vasta muutamia liikkeellä. Loppumatkasta ylitin taas Säkyläntien ja viimeinen kilometri oli tuttua polkua ensimmäiseltä patikointipäivältä. Vielä kerran Säkyläntien ylitys suoraan Kantolaavulle auton luokse. Harjureitin polut oli koluttu.
 |
| Loimulohta patikan päätteeksi |
Lauantain ulkoilu jatkui vielä sen verran, että olimme suunnitelleen tämän päivän ruoaksi loimulohta, jota loimutimme mökillä grillauspaikalla.
Tämä kala sai hieman kevyemmän suolauksen, mitä Rinkan eräruokapäivän kala. Tunti riitti tämänkin kalan loimuttamiseen, kun kalaa käännettiin muutaman kerran.
Kun joka päivä oli ollut valoisan ajan ulkona kävellen ja eväitä syöden, oli mukava hämärän aikaan mennä saunaan ja viettää loppuilta sisällä. Perjantai oli sumuinen aamusta iltaan ja keli oli kuin parhaimmissa kummitustarinoissa.
