Repoveden syysvaellus 14.9. - 18.9.

Viime kesälle suunniteltu Repoveden reissu toteutettiinkin nyt syysvaelluksena. Melonta jää toiselle kerralle.  Parempi näin, viime vuonna Repovedellä oli kävijämäärän ennätys.

Tiistai 14.9.

Aurinko oli juuri laskemassa, kun pääsimme auton kanssa parkkipaikalle, josta syysvaelluksemme alkaa. Olimme valinneet Tervajärven parkkipaikan lähtöpaikaksi ja tarkoituksena oli tästä kävellä ensimmäiselle pienelle levähdyspaikalle Talakselle 600 metrin päähän ja jäädä siihen teltalla. Polku näkyi vielä mutta maisema hämärtyi koko ajan. Saimme teltan pystyyn ja sitten olikin jo niin pimeä, että piti ottaa lamppu esille. Vatsamme oli täynnä grilliruokaa jonka syömisestä oli vasta pari tuntia, joten emme tehneet enää nuotiota vaan menimme nukkumaan.

Yö oli vähän levoton, sillä kolmen aikaan väkeä kulki ohi lamppuineen jääden hetkeksi hölöttämään teltan lähellä. Yöllä myös satoi ja tuuli.

Talaksen taukopaikka

Keskiviikko 15.9.

Kahdeksaan asti satoi, joten ei ollut mitään kiirettä nousta sateeseen. Säätietojen mukaan sateen pitäisi kohta loppuakin. Nousimme teltasta vasta yhdeksän aikaan, mikä on meille todella myöhään. Aamu oli tuulinen, sillä tavaroista sai pitää kiinni ettei tuuli vie niitä veteen. Melko pilvinen päivä. Pääsimme polulle 11.00 aikaan ja jonkun verran oli muitakin liikkeellä, mutta ei ruuhkaksi asti. Jatkoimme matkaa Määkijän suuntaan, joka on Talasta selvästi suurempi paikka varauskotineen ja kaivoineen ja teltoille oli tilaa. Kaivolta saimme vettä lisää.

Matkalla Määkijän taukopaikalle

Välillä pilkisti aurinko

Välillä aurinkokin näyttäytyi hetken, mutta pääasiassa päivä oli pilvinen. Tuuli oli laantunut. Kävelymme jatkui Ketunlossille. Lossi on vaijerilla vedettävä pieni lautta veden yli. Sellaisessa olemme ennen olleet Teijolla, mutta paljon muualla ei niitä ole tullut vastaan. Tämä vaellus oli ruoaltaan aivan erilainen mitä yleensä. Ostimme lounasta Repotassun kioskilta. Tommi söi porokeittoa ja minä valitsin lohikeiton.

Ketunlossilla

Lapinsalmen riippusilta

Olimme Repoveden kansallispuiston toisen lähtöpaikan tuntumassa Lapinsalmella. Ylitimme pari vuotta sitten uudelleen rakennetun riippusillan, joka kulkee Lapinsalmen ylitse. Juuri samaan aikaan yllä lenteli matalalla helikopteri. Repovedellä on nyt parin päivän aikana etsintä- ja ensiapuharjoituksia ja koulutuksia. 

Lapinsalmelta meidän matkamme jatkui ylös Katajavuoren näköalapaikalle. Sinne nousi pitkät ja jyrkät portaat.

Näkymä Katajavuorelta

Iltapäivällä 17.00 aikaan pääsimme Kuutinkanavalle, jossa oli tarkoitus yöpyä. Jäimme Kuutinkanavan itäpuoleiselle nuotiopaikalle johon pystytimme teltan. Länsipuolella oli suurempi alue jossa oli useampi tulisija ja alueitten välillä oli puita, jossa kävimme sahaamassa ja pilkkomassa nuotiopuita. Tälle vaellukselle olimme ottaneen mukaan makkaraa ja nakkeja.

Maa oli kovaa ja teltta tarvitsi kiilojen tueksi kiviä pysyäkseen pystyssä. Saimme naapuriksi toisen teltan, jossa kaksi nuorta opiskelijanaista yöpyi. Pimeää tuli iltakahdeksan jälkeen, jolloin teltta kutsui yöpuulle. Olin lämmittänyt itselleni kuumaa vettä pulloon.

Torstai 16.9. 

Nousimme taas tavallista myöhempään mutta tämänkään päivän matka ei ole pitkä. Heti aamuun tuli jyrkkä nousu ylös kallioille jossa polku kulki hetken ennen alas laskeutumista. Polku kulki tänään myös metsäautoteillä ja matkan varrella oli yksityisiä kesämökkejä ja muita yksityisiä rakennuksia, joiden pihalla näkyi autoja. Tänään ohitimme kyltin ja polun, joka nousee Mustalamminvuorelle. Jätämme sen huomiselle, kun palaamme samaa polkua takaisin.

Me jatkoimme Olhavalle ja siellä laavulle ja sen viereiselle telttailupaikalle. Jätimme rinkat laavun luokse ja jatkoimme päivän patikkaa pikkurepuilla ja eväillä. Pikkurepuilla teimme noin 4km lenkin. Patikoimme Karhulahdelle. Kaunis ja rauhallinen paikka. Siellä oli eilen ollut koko päivän ensiapuharjoituksia ja tänään niitä olisi vielä iltapäivällä. Ehdimme juuri rauhalliseen päivänhetkeen, jolloin alueella oli vai tyhjiä kajakkeja ja kaksi työntekijää ensiapupisteellä.

Tänään ei tuullut ja keli oli mitä parhain melontakeli. Karhulahdella oli myös varauskota, mutta lähin kaivo oli reilun kilometrin päässä Olhavassa. Täällä on kyllä lyhyt matka joka suuntaan. Jatkoimme kävelyä ja ja kiersimme Olhavanlammen. Metsässä oli muutamia hirvikärpäsiä, mutta onneksi ei paljoa. Polku nousi lopulta ylös Olhavanvuorelle, josta oli upea näköala. Olhavanvuoren kalliorinne on suosittu kiipeilijöiden paikka.

Karhulahti

Palasimme laavulle ja pystytimme teltan vähän alemmas laavun ja järven väliin. Järveltä oli suora näkymä kallioseinämälle, kiipeilypaikalle ja siellä oli suuri ryhmä kiipeilemässä ja ensiapuharjoituksissa. Kiipeilyn vetäjät olivat valloittaneet koko laavun ja sen ympäristön tavaroillaan ja varusteillaan. Paistoimme nuotiolla nakkeja ja eväsleipää sai lämmitettyä vähän.

Olhavanvuori

Perjantai 17.9.

Myös tänään oli tyyntä ja aurinkokin paistoi. Aamupäivän ensimmäiset kilometrit olisivat samat Kuutinkanavalle saakka. Jätimme rinkat polun risteykseen ja nousimme ylös Mustalamminvuorelle ja siellä olevalle näköalatornille. Polku myötäili korkealle kalliolle. Paikka oli koko alueen korkein ja tornilta näkyi kauas joka suuntaan. Ylhäällä kallioilla kasvoi myös paljon puolukkaa.

Näkymä Mustalamminvuorelta

Lakeuduimme alan, matka jatkui Kuutinkanavalle ja siitä lähdimme sitten uutta polkua pitkin Lojukoskelle. Lojukoskella pidimme lounastaukoa. Tämä paikka oli taas vähän suurempi, sillä alueella oli varauskota ja sen pihapiiri ja sitten tämä toinen puoli, jossa nyt pidimme taukoa. Iltapäivällä ja iltaa myöten ihmisiä alkoi tulla vastaan koko ajan enemmän. Huomasi että on viikonloppu alkamassa.

Lounastarvikkeita ja pehmokavereita

Lojukoskelta kävelimme Saarijärven parkkipaikalle, jossa oli kaivo. Täytimme kaikki vesipullot iltaa ja aamua varten ja jatkoimme siitä Sukeltajaniemelle johon menisimme yöksi. Sukeltajaniemi oli aivan metsäautotien tuntumassa ja paikalle oli pystytettynä jo yksi teltta. Löysimme teltalle hyvän ja tasaisen paikan. Meidän jälkeemme pitkin iltaa alueelle nousi vielä useita telttoja lisää. 

Teltta Sukeltajaniemellä

Paistoimme nuotiolla viimeiset nakit. 

Aamuyöstä satoi.

Aamu Sukeltajaniemellä

Lauantai 18.9.

Aamulla alueella oli kymmenen telttaa. Viimeiset olivat tulleet jo kun oli tullut pimeää. Meillä taisi olla alueen ainoa isolle teltalle sopiva ja kiva paikka. Myös tänään oli tyyntä, kuten ensimmäisen aamun jälkeen on koko ajan ollut. Kävelimme ensin tietä myöten uudelleen Saarijärvelle ja kävimme siellä kaivolla täydentämässä vesipullot lounasta varten. Sitten jatkoimme kävelyä Kirnukankaan laavulle. Vastaamme tuli paljon väkeä, joista osa oli yöpynyt Kirnukankaalla.

Repoveden kansallispuisto on pieni alue. Joka paikkaan on lyhyt matka ja kun polut kulkevat ristiin rastiin, tämä on nopeasti kävelty läpi. Suunnittelin polkumme niin, että koko alue on pääosin käyty läpi näiden neljän päivän aikana. Vain muutama kävelyosuus on patikoitu kahteen kertaan. Kaivovedet olivat kunnossa eikä sivumakuja ollut. Myös järvien vedet olisivat olleet kunnossa, mutta tällä vaelluksella käytimme vain kaivovettä.

Kirnukankaan Kirnu

Kirnukankaan luona pidimme lounastauon. Mukanamme oli kuivattua perunaa, jota kokeilimme nyt ensimmäisen kerran. Ne maistuivat hyvin purkkilihapullien kanssa, mutta niissä itsessään ei kyllä ollut makua lainkaan. Tällä vaelluksessa mukanamme oli tosiaan aivan erilaiset eväät, mitä kesällä. En yleensä kanna säilykepurkkeja mukana, mutta näin lyhyellä vaelluksella se on mahdollista. Rinkassa on tilaa ja muutaman päivän ruoat eivät paljoa paina.

Kirnukankaalta matkamme jatkui tutun Lojukosken ohi kohti Tervajärven parkkipaikkaa. Vielä viimeiselle kolmelle kilometrille mahtui jyrkkää nousua ja laskua ja upeita maisemia. Polveni alkoivat lopussa olla jo aivan finaalissa eivätkä oikein enää taipuneet. Vaellus päättyi viimein noin 15.00 kun pääsimme autolle. Kävelyä tällä vaelluksella tuli 34-35km.

Ajoimme Kouvolaan, söimme siellä kiinalaisessa ravintolassa ja yövyimme hotelli Turistihovissa jossa pääsimme saunaan. Oli mukavampi mennä saunaan ja nukkua yön yli ennen sunnuntaista kotimatkaa.