Juhannuksen melontaretki 19. - 20.6.2020

Useana juhannuksena keli on ollut aika kylmä ja kolea ja on jopa myrskynnyt, mutta tänä vuonna oli hellejuhannus joka houkutteli mökkiviikonlopun ohella viettämään yhden vuorokauden Köyliönjärvellä meloen ja telttaillen. Viime melontaretkestä onkin vierähtänyt jo pitempi aika. Pakkasimme kajakkeihin kaiken tarvittavan, mitä seuraavan vuorokauden aikana tulisimme tarvitsemaan. Kajakkeihin mahtuu yllättävän paljon tavaraa, eikä päällisin puolin tulisi ajatelleeksi että kajakin sisuksissa kulkee mukana kaikki tarvittava liittyen matkaan, yöpymiseen ja syömiseen.

Juhannuksen kunniaksi kajakki varustettiin Suomenlipulla

Aloitimme retkemme iltapäivällä Köyliönjärven etelärannalta. Päätin suojata käsivarret aurinkovoiteen sijaan ohuella pitkähihaisella paidalla. Järven selällä kävi mukava pieni puhuri, eikä melonta ollutkaan niin tukalan kuumaa puuhaa, mitä olin etukäteen ajatellut. Välillä tuuli vain vähän ja välillä hieman enemmän. Kuuma päivä houkutteli heti alkumatkasta pysähtymään Yttilän Ottan uimarannalle uimaan. Vesi oli virkistävää ja silti vedessä tarkeni olla pitemmänkin ajan. Sain viimein heitettyä talviturkkini pois. Köyliönjärvi on usein huonossa uimakunnossa myöhemmin kesällä, mutta nyt vielä vesi oli uimakelpoista, eikä leväkasvusto ollut vielä innostunut.

Hauska pyöreä pikkusaari kantaa nimeä Härkikari

Vaikka viime melonnasta oli jo pitkä aika, tuntui tekniikka löytyvät pian uudelleen. Kajakki lipui kevyesti eteenpäin kun oli tyyni hetki. Kun tuuli innostui puskemaan vastaan, sai tehdä vähän enemmän töitä, mutta tällä retkellä tuuli pysytteli sopivan vähäisenä.

Tyynessä vedessä saattoi nähdä kalojen hyppivän. Järvellä näkyy aina vesilintuja ja nytkin matkalla näkyi joutsenia ja silkkiuikkuja.

Uimisen jälkeen matkamme jatkui Kirkkosaaren vieritse ja alitimme ensimmäisen kerran Kirkkosaarelle menevän sillan. Edessämme näkyi kohta pieni pyöreänmallinen saari, jonka linnut ovat valloittaneet omaksi paikakseen. Vai mahtaako se saari ollakaan, sillä se on nimetty Härkikariksi. Pidimme saaren varjopuolella pienen evästauon.

Järven luoteisnurkasta lähtee joki

Jokimaisemaa kesäillassa

Seuraava suuri saari edessämme oli pitkulaisenmallinen Kaukosaari ja sen vierellä oleva pienempi Kirkkokari. Meloimme Kirkkokarin ohitse ja taitoimme vielä pienen lenkin järven pohjoisessa olevaan lahdenpohjukkaan. Pohjukasta vähän etelämmäs olisi yöpymispaikkamme, jossa on laavu, kota ja Vinnarin lintutorni, jossa olemme aikaisemminkin yöpyneet. Silloin kota oli auki ja saimme luvalla yöpyä kodassa. Ennen rantautumista poikkesimme vielä melomaan joelle, joka erkanee järveltä.

Juhannusyö 

Laavulla oli muitakin juhannuksen viettäjiä ja teltta laavun vierellä. Löysimme omalle teltalle paikan muutamankymmen metrin päästä laavulta. Mukanamme oli tuhti retkiruoka, mutta myös piknikpurtavaa. Kylmät juomat jäisivät huomiselle, sillä kannoimme mukanamme vain vettä tietäen että kaikki mukana tuotu olisi kuitenkin lämmintä. Syömisen jälkeen energiaa riitti vielä lintutornilla istuskeluun ja pieneen iltakävelyyn.

Lampaita kesäyössä

Tien varrella meitä tervehti pieni ja utelias lammaskatras. Ne tuijottivat meitä siinä missä me niitä. Tämä pieni lauma oli hiljainen, eikä sillä ollut tarvetta määkimiseen. Joku tolkku kai niilläkin, että illalla on mukavaa olla ihan vain hiljaa.

Poikkesimme vielä joen varrella käymään. Joen varrella kukkivat kurjenmiekat suurina keltaisina ryppäinä. Sorsapoikue ui pitkän ajan edellämme löytämättä sopivaa piilopaikkaa.

Aurinko painui mailleen yhdentoista aikaan

Viime viikot ovat olleet niin kuivia ja sateettomia, että kokkoja oli turha odottaa näkevänsä. Kömmimme telttaan nukkumaan yhdentoista aikaan ja kuuntelimme vielä hetken laavuseurueen soittamaa poppia. Aurinko lämmitti aamulla telttaa seitsemän aikaan jolloin sieltä oli pakko nousta uuteen päivään.  Lintukonsertti soi, oltiinhan aivan lintutornin tuntumassa. Muutaman aamutunnin jälkeen oli aika lähteä vesille.

Hyvää juhannusta

Tuuli selvästi enemmän kuin eilen ja tietysti sellaisesta suunnasta, että piti tehdä oikein töitä, etteivät aallot vieneet menopeliä väärään suuntaan. Kapea Polsunsalmi oli selvästi tuulensuojaisempi paikka. Salmen jälkeen alitimme Kirkkosaaren sillan ja jatkoimme matkaa Pappilanrannan uimarannalle. Matkalla näkyi joutsenperhe. Poikueessa oli kuusi pientä joutsenta.

Uimarannalla ei ollut vielä ketään muita ja sain uida kaikessa rauhassa. Pohja oli miellyttävä hiekkainen ja vesi oli sopivan syvää. Jalat ylettyivät pohjaan pitkältä matkalta.

Retki oli onnistunut. Juomavettä meillä oli mukana reilusti ja saimmekin vähän muistutusta minkä verran sitä on hyvä olla mukana tulevia pitempiä melontaretkiä ajatellen.

Suomenlipun päivä - keskikesä