Neljä vuotta ehti kulua, jotta tuli sopiva aika toteuttaa hiihtovaellus. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus lähteä kesän 2018 tapaan Kolmen valtakunnan rajalle ja hiihtää myös Ruotsin ja Norjan puolella, mutta keväällä oli voimassa tiukat koronarajoitukset, eikä maiden rajoja sopinut ylittää. Oli siis otettava suunta kohti Suomen puolen Haltin reittiä. Sielläkin oli talvireittiä jouduttu osittain muuttamaan, jotta Norjan rajaa ei loukattaisi, vaikkei siellä ole kuin lunta eikä aitoja laisinkaan. Merkitty reitti kulkisi koko matkan Haltille saakka ja suunnitelmissa oli mennä joko Kuonjarjoelle tai Meekolle saakka ja tulla sitten takaisin. Kelien puolesta näytti hyvältä, sillä pikkupakkasta oli luvattu koko sille ajalle, kun tarkoituksenamme oli suksien päällä olla.
 |
| Tommi - Taustalla Saana |
Juna oli auttamatta myöhässä melkein kaksi tuntia, joten saavuimme Rovaniemelle vasta kello 13.00 jälkeen. Kilpisjärven retkeilykeskus oli vasta avannut ovensa ja siellä päivystettäisi ilta kahdeksaan saakka. Matkalla oli soitettava että emme välttämättä ehdi aivan kahdeksalta perille. Matkalla kun oli syötäväkin jotain. Söimme Muoniossa, jossa oli ravintola avoinna ja jatkoimme matkaa. Keväinen tie oli sula ja kuiva, joten ajaminen sujui ilman turhia jarrutteluita. Retkeilykeskukselle pääsimme viittä yli kahdeksan kun iltatyöntekijä oli juuri lopettelemassa vuoroaan. Saimme häneltä avaimen.
 |
| Minä ja uusi takki |
Perjantai 2.4.
Aamulla valmistauduimme ensimmäisen päivän vaellusosuudelle niin, että laitoimme termospulloihin jo lounaan valmiiksi. Sitten piti poiketa Kilpissafareilta hakemassa vuokrasukset. Sauvat olimme ostaneet täksi talveksi omaksi, sillä suurisompaisia sauvoja tarvittaisi jatkossa myös lumikenkäillessä. Lähtöpaikan parkkipaikka oli täynnä autoja, mutta löytyi sieltä vielä sopiva kolo autollemme ja siinä auton vierellä pakkasimme kaikki tarvittava laukut ja tavarat ahkioihin.
 |
| Tsahkaljärvellä paistaa aurinko |
Lähtöpäivänä pakkasta oli -1 tai -2 ja oli aurinkoista ja tuuli selän takaa. Pääsimme matkaan kello 11.20 ja edessä olisi 12 kilometrin hiihto Saarijärven tuvalle. Söimme lounaan termareista jo Tsahkaljärven luona melko alkumatkasta, sillä olihan tässä vaiheessa aamupalasta jo kulunut aikaa. Monet muutkin olivat aloittamassa vaellusta tai päättämässä sitä. Välipalaksi olimme varanneet leipää, kaakaota ja suklaata. Perillä Saarijärven tuvalla olimme 18.40.
 |
| Saarijärven tupa |
Pystytimme teltan tuvan vierelle ja monia muitakin saapui tuvan luokse telttojen kanssa. Tuvassa yöpyi 4 henkilöä ja tuvan eteisvälikössä sai laitettua ruokaa ja pidettyä tavaroita. Olin yöllä näkevinäni haaleita revontulia, jotka jäivätkin reissun ainoiksi havainnoiksi.
Lauantai 3.4.
Pääsimme tämän päivän osuudelle kello 10.45 ja taas oli pikkupakkasta. Aamu oli aurinkoinen ja selkeä, mutta jo pienen matkan jälkeen sää sakeni.
Tämä päivä taisi olla typeryyden huippu. Koko reitti Haltille saakka on merkitty. Koko reitti! Silti lähdimme kuin vanhasta tottumuksesta karttaan merkittyä tuttua kesäreittiä ja sitä aluksi myötäilevällä moottorikelkkareitillä. Ei merkkejä! Merkittömyys kyllä kiinnitti jo heti alussa huomiota ja siinä tämän päivän ensimmäinen naurettavuus tulikin. Olisi pitänyt kääntyä heti takaisin ja etsiä merkitty reitti. Olisi ja olisi. Me kuitenkin lähdimme nousemaan järkyttävä pitkää ja loputtoman tuntuista nousua jossa suksetkin tuli otettua jalasta pois.
Edellämme kulki suuri hiihtäjien joukko. Takaa tuli moottorikelkkoja. Kaikki hyvin siis. Mutta ei merkittyä reittiä. Näkyvyys alkoi olla koko ajan heikompaa, mutta moottorikelkkaura näkyi koko ajan. Vastaan tuli vähän pitempi ja jyrkempi alamäki ja siinä vaiheessa oli vielä melko selvää missä kohden olimme. Sitten vain seurasimme moottorikelkkauraa. Se kuinkin lähti viemään meitä auttamattomasti kohti Lossujärveä, eikä suinkaan Kuonjarjoelle. Muutaman kerran avettu gps kertoikin, että kilometrit Kuonjarjoelle olivatkin kasvaneet, joten oli syytä kääntyä takaisin.
 |
| Paikoin huonoa näkyvyyttä |
Olimme kuitenkin moottorikelkkauralla ja takaa tuli moottorikelkkoja, jotka pysäytimme ja kysyimme missä kohden mahdamme olla. Saimme ohjeet Kuonjarjärvelle. Lähestyihän se Kuonjarjoki sieltä vähin erin, mutta olimme kyllä hiihtäneet varmaan tuplasti sen määrän, mitä aikomuksena alun perin oli. Sitten tupakin pilkisti jo näkyvissä ja olimme täysin kartalla, siinä suuressa kanjonissa josta kesäreitti kulkee. Näkyvyys oli edelleen hyvin valkoinen eikä lumessa olevia maamerkkejä ollut kovin helppo lukea.
 |
| Sukset oli vuokrattu Kilpissafareilta |
Vielä ennen tupaa ehdimme ajautua Kuonjarjoen reunaan, mikä ei ollut hyvä asia vaan hidasti loppumatkaa. Lumi antoi alla periksi ja oli noustava joenpenkalta ylemmäs varmemmalle maalle. Minun piti loppumatkasta ottaa sukset pois ja vaihtaa lumikengät jalkaan. Oli mahtavaa päästä tuvalle ja kello olikin jo 21.15 eli melkoisen paljon. Tuvassa oli tilaa, joten jäimme sinne syömään ja nukkumaan. Arvioin että hiihdimme noin 16km joka on paljon enemmän mitä piti hiihtää. Tämän päivän harharetket ja seikkailu vahvisti sen, että emme jatka huomenna Meekolle vaan pidämme välipäivän Kuonjarjoella ja hiihdämme sitten vähitellen takaisin. Sitä oikeaa reittiä, joka on merkitty.
 |
| Kuonjarjoen Kalkkinippa |
Sunnuntai 4.4.
Aamulla oli hetken selkeää ja sen jälkeen oli useampi tunti kovaa lumimyrskyä. Tuulen ulina kuuluu Kuonjarjoen tuvalla aina selkeänä ulinana. Välipäivän pitäminen oli hyvä päätös. Söimme ja lepäsimme tuvalla. Menimme ulos pystyttämään teltan seuraavaa yötä varten. Tuvalla pysähtyi paljon niitä, jotka pitivät ruokataukoa ja lepotaukoa. Muutamat jäivät yöksi. Keskellä päivää sää selkeni muutaman tunnin ajaksi ja aurinko paistoi kirkkaasti. Tuuli jatkoi silti kovaa puhallustaan.
 |
| Teltta Kuonjarjoella |
Merkitty talvireitti kulkee Kuonjarjoen yli tuvan kohdalta. Kesällä vähän siitä alajuoksun suuntaan onkin matalaa. Talvireitti kulkee siis jostain ihan muualta, kuin kesäreitti. Ja nyt sen ymmärtää paljon paremmin. Se, minne reitti lähtee on melko matalaa eikä matkalla ole kovin jyrkkiä nousuja eikä laskuja. Kesällä se on hyvin pitkälle rakkaista kivikkoa.
 |
| Lumen sulatusta |
Maanantai 5.4.
Pääsimme matkaan kello 10.40. Heti tuvalta alamäkeen päästyämme minun sukseni vaati huoltoa ja siinä hujahti pieni tovi. Onneksi Tommi sai suksen kuntoon ja pääsimme matkaan. Tuuli otti kovasti selän takaa, joten olimme menossa mukavaan suuntaan. Lisäksi lähes koko matkamme oli alamäkeä, melko loivaa sellaista. Talvireitti Kuonjarjoen ja Saarijärven tuvan välillä on 8,5 km ja erittäin helppokulkuinen ainakin näin päin. Toiseen suuntaan toki jatkuvaa pientä ylämäkeä ja tänään myös tarjolla vastatuulta. Edellispäiväinen reittimme oli jotain aivan muuta. Mutta se oli monella tapaa opettavainen reitti.
 |
| Kuonjarjoen tupa |
Kovassa tuulessa ei ollut mukava pitää pitkää taukoa, mutta söimme termospulloistamme lounaan ja jatkoimme matkaa. Vastaamme tuli yksi suuri ryhmä vaeltajia juuri mäen kohdalla. Tälle päivälle oli tarjolla lumipyryä ja huonoa näkyvyyttä. Reittimerkintä oli hyvä ja selkeä eikä ollut epäilystä siitä mihin suuntaan piti mennä. Perille Saarijärvelle pääsimme 14.00. Saarijärven tuvalla oli haasteellista saada teltta pystyyn. Joku kertoi että tuuli 13m/s eli puuskissa varmaan enemmänkin. Yöllä lunta tuli sisä- ja ulkoteltan väliinkin tukkien ilmanvaihtoaukot. Tommi meni lapiolla kaivamaan lunta pois, jotta happea olisi myös loppuyöksi. Tiivis lumi kyllä vaikutti siihen, että teltassa ei suinkaan ollut kylmä vaan lämmin.
 |
| Tolppamerkit näkyvät selvästi |
 |
| Saarijärven tuvalla |
Tiistai 6.4.
Yksi suunnitelma oli se, että olisimme jääneet yhdeksi yöksi vielä Tsahkaljärvelle, jossa on laavu ja vessa. Hyvin nopeasti teki kuitenkin mieli jatkaa tänään jo loppuun saakka. Pääsimme liikkeelle kello 9.30. Keli märkeni päivän mittaan. Tänään ei tuullut juuri lainkaan ja näkyvyys oli hyvä. Välillä tunturit taas olivat sumun peitossa. Loppumatkasta, kun perille olisi noin 6km, alkoi lumi paakkuntua suksien pohjiin todella pahasti. Emme saaneet suksia toimimaan ja oli pakko kävellä. Varauduimme kävelemään lopun matkan, mutta saimmekin päiväretkeilijöiltä apua ja luistoa suksien pohjiin.
 |
| Lumi alkoi tarttua ikävästi suksen pohjiin |
Loppumatkan sukset toimivat taas oikein mukavasti. Keli oli varmaan mennyt plussan puolelle, kun kävi noin. Emme olleen osanneet varautua plussakeliin tällä tavalla lainkaan. Tsahkaljärven kohdalla Tommin suksenremmi vaati työkalua ja rautaosan vääntämistä, mutta se tuli kuntoon. Perillä parkkipaikalla ja auton luona olimme klo 16.30. Meni hetki, jotta saimme purettua ahkioista tavarat autoon. Kaikki oli tässä vaiheessa jo hyvin märkää. Sitten piti vielä lapioida auton renkaiden ympäriltä lunta pois. Siitä huolimatta tarvitsimme autolle työntöapua, jotta se saatiin väljille urille.
Hiihtokilometrejä tuli noin 48km.
Keskiviikkona hiihdin vielä Kilpisjärvellä pienen 3km lenkin kirpeässä pakkaskelissä.
 |
| Kilpisjärven jäällä |
