sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Pyöräilyvaellus 21. - 24.5.2020


Tavarakärry mahdollistaa pitemmänkin pyöräilyvaelluksen

Tämän vuoden toukokuu on ollut poikkeuksillesen kylmä, mutta lähipäiville on luvattu jo selvästi vähän lämpimämpää, eikä öiksikään ole luvattu mitään kovin kylmää. Lämpötilat pysyttelevät reilusti plussan puolella. Ja koska tälle viikonlopulle ei oltu luvattu mitään kovin sateista, oli hyvä lähteä pyöräilyvaellukselle Säkylään. Kaksi vuotta sitten poljimme Säkylään kevyin varustein yhden päivän aikana, mutta tänä vuonna on tarkoitus edetä hitaammin, matkanvarrella yöpyen. Ostimme isännän pyörän taakse tavarankuljetuskärryn, jota kokeilimme minun pyöräni taakse. Minulla on kuitenkin tavarateline, johon saan pyörälaukut ja niiden päälle luulisi mahtuvan vielä makuupussikin.

Ruskon maaseutua





Vahdolla pidettiin suklaapatukan mittainen tauko
Olen ennenkin pohtinut vaelluksen ja retken eroa. Mielestäni vaellus on sellainen joka vie ajallisesti enemmän aikaa kuin retki ja matkan varrella myös yövytään. Kun meillä oli viime kesänä Hetta-Pallas vaellus, niin polkujuoksijat jotka juoksevat koko 55km matkan läpi yhden päivän aikana, kyseessä on jotain muuta kuin vaellus, vaikka kilometrimäärältään taivalletaan sama määrä.


Torstai 21.5.

Tälle päivälle oli luvattu kovaa vastatuulta, itseasiassa koko matkaksi oli luvattu vastatuulta, vaikka paluumatkamme olisi täysin sama, mutta toiseen suuntaan. Ei kovin reilua näin retkeilijän kannalta, mutta matkaan lähdetään - tuuli sitten mistä suunnasta tahansa. Lähdimme iltapäivällä kotipihasta ja suuntana ensin Rusko. Matkalla olisi suurimmalta osin pyörätietä, jolla polkea. Rusko, Vahto ja Paattinen tarjosivat leppoisan maaseudun ja pikkukylien pyörätiet. Näkyipä Paattisilla yksi korona-nallekin, josta piti saada kuva.


Koronanalle Paattisilla
Viimein pyörätie päättyi ja piti siirtyä isomman tien varteen ajamaan. Kilometrejä ei olisi kuitenkaan enää pitkästi Kurjenrahan kansallispuiston parkkipaikalle ja sieltä telttapaikalle, jossa ensimmäinen ilta ja yö oli tarkoitus viettää. Kaksi vuotta sitten Kurjenrahakan parkkipaikkaa alettiin laajentaa ja kunnostaa. Nykyisin siellä on suuri opastetaulu, bussin päätepysäkki ja pöydät penkkeineen levähdystä varten. Siinä pöydän äärellä söimme eväsleivät ja sukelsimme sen jälkeen metsäpolulle polkupyöriä taluttaen. 700 metrin päässä odotti Kurjenpesän luontotalo ja sen ympäristön grillauskatos ja paikka teltalle.

Illalla tuuli tyyntyi ja Savojärven äärellä laiturilla on rauhallista. Iltaruoaksi söimme lihapullia ja perunamuusia. Alueella oli paljon muitakin retkeilijöitä ja telttailuaukealle nousi telttamme lisäksi toinenkin teltta tälle yölle.

Pimeen Vintin pihalla olevat kärryt
Tyyni ilta Savojärvellä

Pimee Vintti on vanhan tavaran sisustuskauppa Turussa Paattisilla. Tavallisesti se on auki vain viikonloppuisin. Myönnän, etten ole koskaan tullut poikenneeksi katsomaan, mutta ne jotka siellä ovat käyneet kertovat että aikaa kannattaa varata reilusti, sillä nähtävää on paljon ja usein sitä tekee jonkin mielenkiintoisen löydön omaan kotiin tai mökille.

http://www.pimeevintti.fi/





Portti Kurjenrahkan kansallispuistoon

Perjantai 22.5.

Aamu oli tyyni ja selkeä ja aurinko paistoi. Oli upea aamu ja vaellusta pääsi jatkamaan hyvillä mielin. Lähes koko päivän olisi pyöräiltävä ison tien reunalla. Tänään vastatuulta oli vähemmän ja matka eteni mukavasti, mutta missään vaiheessa ei voi sanoa että pyörä olisi rullannut hyvin. Nämä rullaavat hetket olivat harvassa. Maaseudulta sai keväisiä valokuvia. Linnunlaulu seurasi koko matkan ajan, myös täällä isomman tien varrella. Erityiseti tiltaltteja tuntui olevan laulamassa joka puolella.

Savojärven sininen aamu
Yläneellä pidimme taukoa ja saimme Yläneen grilliltä makoisat munkit nautittavaksemme. Sitten matka sai taas jatkua. Tie kulki Yläneen joen ylitse, jossa olemme aikaisemmin olleet myös melomassa. Isota tieltä pääsimme poikkeamaan Pyhäjoen kylän läpi hieman rauhallisemmalla pikkutiellä. Valkovuokot ja rentukat kukkivat monin paikoin ojien vierillä. Matka eteni Säkylään ja sinne pyörätielle, jonka vierustalla oli jälleen korona-nalle. Erään pihan luona oli jättimäinen rapukoriste aivan pyörätien vierellä. Tämän päivän lounaan ostimme take away annoksena ja söimme ulkona nurmikolla auringonpaisteesta nauttien.


Matkanvarren maaseutumaisemaa

Pyhäjoen kylätiellä



Sen jälkeen oli aika ostaa mökille iltapalaa ja jatkaa viimeinen 5km taival Köyliön kylän puolelle mökille. Siellä olikin vahdinvaihto, kun vanhempani lähtivät kotona käymään ja me jäimme kaksin mökille. Pystytimme teltan pihalle, pitihän koko vaelluksen ajan yöpyä teltassa, vaikka mökillä pääsikin saunaan ja hetkeksi sisälle. Iltapalan grillasimme ulkona nuotiolla. Maisema järjelle on tänä kesänä erilainen, sillä kala-altaat täytettiin viime vuonna ja altaiden sijaan rannan tuntumassa on nyt tasainen maa-alue. Tarkoituksena on että alueelle rakennettaisi kaksikerroksisia taloja aivan järven rannalle. Tämä ei tietystikään ole kaikkien mieleen.






Tämä rapu löytyy Säkylästä aivan pyörätien tuntumasta
Säkylän oma korona-nalle





















Vahdinvaihto Köyliössä mökin pihalla


Lauantai 23.5.

Tänään lähdimme pyörän päälle vasta vähän puolenpäivän jälkeen. Aamupäivällä vierailimme Köyliön nähtävyyksillä, eli uimarannalla, Vanhan myllyn luona ja Kuninkaanlähteellä.
https://www.visitpyhajarviseutu.fi/company/kuninkaanlahde-ja-vesimylly/ Kuninkaanlähde ruopattiin ja puhdistettiin kesän 2015 aikana. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuninkaanl%C3%A4hde_(K%C3%B6yli%C3%B6)

Hyvää huomenta Köyliö
Köyliönjärvi




















Lähdettyämme oli pysähdyttävä ja käytävä kaupasta hakemassa pyörän ketjuihin rasvaa. Kuiva ilma, tuuli ja pöly olivat saaneet ketjut ikävästi kuivumaan ja ne rahisivat kuivuuttaan. Rasvaamisen jälkeen oli ilo jatkaa matkaa ja puskea taas vastatuulta vasten. Tänään oli tarkoituksena pyöräillä vielä Kurjenrahkan kansallispuiston ohitse, vaikka se sopivasti puolivälissä matkaa olisikin. Huomiselle on luvattu vähän sadetta ja niin olisi järkevää jättää huomiselle hieman pienempi matka poljettavaksi.

Kuninkaanlähde
















Vanha mylly lähellä Kuninkaanlädettä


Teltalla Paattisten pöpelikössä
Ajoimme taas Pyhäjoen kylän läpi ja pidimme Yläneellä taukoa. Iltapäivällä pysähdyimme tekemään ruokaa Kurjenrahan kansallispuiston levähdyspaikan luona, sillä kello oli jo paljon ja loppumatkalle tarvittaisi vielä energiaa. Muistin menomatkalta erään kohdan aivan Vahdon ja Paattisten rajan tuntumassa, josta saattaisi löytyä teltalle paikka ja sinne saakka jatkoimme matkaa. Iltailmassa tuoksui sade, mutta silti ei satanut. Tuoksu vain ennakoi sateen saapumista.

Paikka ei ollut teltalle mitenkään kaikkein ihanteellisin, mutta sinne pöpelikköön noin 150 metriä tieltä päädyimme yöpymään. Linnun pitivät konserttiaan lähes läpi yön. Vain muutaman pimeimmän tunnin ajan oli hiljaista.


Sunnuntai 24.5.

Vielä aamulla ei satanut, vaan ehdimme purkaa leirimme ja syömään aamupalan aivan taivasalla ilman vesisadetta. Kotimatkalla kuitenkin saatiin sadetta muutamaan otteeseen, mutta pilvet rakoilivat ja välillä ei satanut lainkaan. Ruskon tietämillä oli tienvierellä vielä yksi koronanalle bongattavaksi. Olimme sen ohi ajaneet menomatkalla huomaamatta sitä, eikä ihme. Nalle on nimittäin mäessä ja olemme mennessä huristelleen mäkeä alas kovaa vauhtia. Nyt ylämäkeen mennessä vauhti oli olematon ja ehti hyvin nähdä mitä ympärillä on.

Aamupalan valmistusta

Ruskon oma koronanalle













Matkan aikana näimme hevosia, alkavaa kesää kukkivine kukkineen ja laulavine lintuineen. Yöt pysyttelivät lämpiminä ja teltassa oli hyvä nukkua. Tämä oli hyvä aloitus kesän retkiin ja vaelluksiin ja myös hyvä spurtti ajettuja pyöräilykilometrejä ajallen. Matkaa taittui neljän päivän aikana noin 172 kilometriä. Tavaroiden kuljetuskärry toimi hyvin ja siihen mahtui sopivasti tavaraa.

Vahdon kirkko

Raisiostakin löytyy kaunista maisemaa



lauantai 9. toukokuuta 2020

Pihojen taistosta lähimetsään


Joka vuosi Birdlife Suomi järjestää lintutornien välisen lajientunnistuskisan. Tänä vuonna "Tornien taiston" sijaan olikin "Pihojen taisto" jossa kisaajat tekivät lintuhavaintoja kotipihastaan käsin. Olin jotain tämän kaltaista ajatellut jo aikaisemmin keväällä pohtiessani mitä tekemistä voisi keksiä aivan kotinurkilla. Oli mukava osallistua satojen muiden kanssa samana päivänä ja samalla kellonlyömällä tähän leikkimieliseen kisaan.
Kirjosieppo
Pysähdyin kuuntelemaan ja katselemaan sitä, mitä kaikkea omalta takapihaltani näkyykään. Sain reilun tunnin aikana listaani 10 lintuhavaintoa, joista osa tosin laulun perusteella tunnistettuja ja sen lisäksi näin kolme oravaa ja nokkosperhosen. Monia niitä lintujalajeja, jotka pihalla tavallisesti vierailevat, eivät näyttäytyneet juuri tämän virallisen havainnointiajan sisällä. Tänään sain listaani seuraavat linnut: Kirjosieppo, sepelkyyhky, talitiainen, naurulokki, viherpeippo, peippo, mustarastas, räkättirastas, västäräkki ja keltasirkku. Muita usein nähtyjä lintuja tässä ovat harakka, varis, punarinta, tiltaltti, käpytikka, sinitiainen ja varpunen. Ja silloin tällöin tässä pääsee näkemään myös närhiä, pikkuvarpusia, urpiaisia ja tietysti niitä, joita ei ole päässyt tunnistamaan.

Västäräkki
Vaikka asun alueella, jossa on tiheästi pientaloja ja omakotitaloja, tästä ei ole kovinkaan pitkä matka metsään. Linnut ja oravat asuvat aivan pihapiirin puissa. Muita eläinhavaintoja, joita tässä on tämän kevään aikana päässyt tekemään olivat muutama viikko sitten kaksi leikkisää kettua aamuvarhaisella. Ne eivät selvästikään tienneet, että niitä katseltiin ja niiden telmimistä ehti seurata hyvän tovin. Tässä käy paljon rusakoita syömässä ja ne voivat hetken lepuuttaa ja piileskellä juuri meidän pihallamme, joka tarjoaa kesäisin apilaa syötäväksi ja suojaisan paikan oleskella. Viimeksi eilen pihalla vilahti myös metsähiiri, joita pääsee silloin tällöin näkemään. Ne löytävät selvästi lintujen ruokintapaikoilta pudonneita siemeniä syötäväkseen.

Orava
Takapihaltamme on moneen suuntaan katsottuna puita ja yksi puu on kuivunut pystyyn. Tuo puu näyttää olevan suuressa suosiossa oravien keskuudessa, sillä rungon ympäri pyöri tänäänkin kaksi oravaa ja se kolmas hyppäsi siitä juuri naapurikuuseen.

Kun Pihojen taiston aika alkoi tulla päätökseen, ajattelin että olisi mukava vielä pyöräillä lähimetsän polun alkuun ja patikoida vielä hetki lähimetsässä. Minulle lähin polku on Raision Pähkinäpolku, 3km pitkä kierros, jonka varrella on myös Raision Rinkan ylläpitämä maja.

Lähimetsään on aina mukava palata uudelleen ja näkemään eri vuodenaikoja. Polku on vaihteleva, koska se kulkee toisaalla avarilla avokallioilla ja toisaalta se sulkeltaa välillä synkempään kuusivaltaiseen metsikköön, jossa on kosteaa ja maa on märkä siellä kiemurtelevien pienten purojen  takia. Reitin toinen reuna kulkee korkeiden ja jyrkkien kallioiden viertä joka on enemmän lehtipuiden valtaamaa aluetta. 
Pähkinäpolku kulkee välillä avokallioilla

Reitin varrella on myös pieni avohakkuualue, jonne on jätetty pystyyn muutama puu kuivumaan. Täällä metsässä olen nähnyt useammankin kerran ketun. Metsää hyödyntävät kävelijöiden lisäksi koirien ulkoiluttajat, maastopyöräilijät ja polkujuoksijat. Tänäänkin vastaan tuli usempi kulkija koirien kanssa, muutamat pyöräilivät polun leveämpää osuutta ja matkalla oli myös yksi polkujuoksija, joka täydensi vesivarastoaan majan luona olevalla kaivolla.

Majan pihamaalla on parhaillaan suuri määrä pölkkyjä odottamassa pilkkomista pienemmäksi. Muutama retkeilijä oli majan tulipaikan tuntumassa syömässä eväitä.
Valkovuokkoja
Sinivuokkoja 
















Polulla vihertää jo toukokuussa
Pähkinäpolusta löytyy myös pdf-muotoinen kartta https://www.raisio.fi/sites/default/files/media/file/P%C3%A4hkin%C3%A4polku.pdf vaikka polkuja kulkee merkityn reitin lisäksi ristiin rastiin muutenkin. Polulle voi lähteä useasta paikasta ja merkityn rengasreitin ulkopuolelle jääkin Kallastenkadun ja Kallastenmutkan parkkipaikan lähtöpaikka, josta on matkaa Pähkinämäen majalle 1,5km. Polku kulkee ensin peltojen keskellä ja saavuttaa viimein rengasreitin. Reitin punaiset maalimerkit oli vasta äskettäin vahvistettu. 

Jos en aamupäivällä Pihojen taistossa saanutkaan napattua kaikkia lintulajeja, joita pihalla yleensä vierailee, kuului Pähkinäpolun varrella usemmankin kerran tuttu tiltaltin laulu. Polun vierellä ja majan luona kukkivat leskenlehdet, sinivuokot ja valkovuokot. 

Keväisessä metsässä on paljon nähtävää ja kuultavaa.





Arvoituksia pimeässä

Sen juuria ei missään näy, vaan taivasta kohti sen nousu käy,se on korkeampi suurinta puuta, joskaan se ei kasva koskaan.

Äänettä huutaa, siivittä lepattaa, hampaitta puree, suuttomana supattaa.

(Hobitti eli sinne ja takaisin 18. painos, sivut 81-82.)