Vaellus Utsjoen retkeilyreitistöllä 11.-15.8.2022

Tästä se alkaa... ja tänne se päättyy

Torstai 11.8.

Aamu alkoi Utsjoen leirintäalueelta, jossa pakkasimme rinkat lähtökuntoon, ajoimme auton puolen kilometrin päähän retkeilyreitistön pohjoiselle lähtöpaikalle ja aloitimme vaelluksen. Retkeilyreitistö on pisimmillään 35 kilometriä ja päätimme että kierrämme koko lenkin, jolloin reitin ensimmäiset ja viimeiset 4 kilometriä on samaa polkua. Polulle pääsimme klo 11.50 ja 1,5 kilometrin jälkeen vesipaikalla pidimme lounastauon. Seitsemän raskaan kilometrin jälkeen kello oli 16.30 kun pääsimme yöpymispaikalle. Alkumatka on jyrkkä nousu, joka oli hidasta ja keli oli lämmin. Ei paljoa tuullut, joka houkutteli myös itikoita paikalle. Ylhäällä tuuli selvästi enemmän ja se vei itikat pois. Ylhäällä alkoi tunturikoivikon ja oli lyhyt avotunturin pätkä.

Jyrkkä nousu kylältä tuntureille on takana

Ensimmäinen yöpymispaikkamme oli Härkävaaran taukopaikka, jossa ei ollut mitään varsinaista sääsuojaa. Sää pysytteli kauniina ja teltalle oli useita hyviä paikkoja. Härkävaarassa oli uusittu puuvaja ja vessat. Taukopaikalla virtasi mukavan kokoinen puro, jonka yli meni silta. Mitään eläimiä tai lintuja ei näkynyt. Sitäkin enemmän maisema vilisi tatteja, oikein sankoin joukoin ja jotkut oikein suuria.

Härkävaaran taukopaikalla

Perjantai 12.8.

Tänään vaelsimme Härkävaaran taukopaikalta Nammajärven kodalle 8km. Pääsimme matkaan klo 9.50 ja perillä olimme 15.30. Taukopaikalta seuraavalle ja polku kulki välillä alas ja välillä ylös. Alkumatka sukelsi koivikkoon ja polku tuli Utsjoen kirkon vierelle. Tien toiselle puolelle jäivät Utsjoen kirkkotuvat. Koirien ulkoiluttajat näyttivät suosivat tätä lähtöpaikkaa reitille ja tekivät koiralenkin tai päiväretken. Polku kulki melkein koko päivän tunturikoivikossa. Joka paikassa on edelleen valtavasti tatteja.

Puron ylitys

Kirkon jälkeen polku jatkui ja ohjautui kohta reitin ainoalle varsinaiselle puronylityspaikalle. Koirien lenkittäjät käyttivät polun toista haaraa, jolloin ei tarvitse lainkaan kahlata, mutta kyllähän yksi kunnon kahlaaminen vaellukselle kuuluu. Kahluun jälkeen pidimme lounastauon, koska oli jo kuljettu sopiva matka ja vettä oli nyt helposti saatavilla. Puron ylityksen jälkeen polku alkoi nousta ylös. Tämä osuus  oli hyvin kivinen ja raskaskulkuinen väsyneille jaloille. Perillä totesimme, ettei möykkyisessä maassa ole paikkaa teltalle (ainakaan näin isolle) joten yövyimme kodassa.

Lounastauko 

Nammajärven kodalla

Lauantai 13.8.

Nammajärven kodalta jatkoimme Kuoppilasjärven tuvalle, jonne oli matkaa noin 5km. Lähdimme matkaan 10.00 ja pääsimme perille 13.45. Alkumatka oli pitkälti nousuvoittoista, kun polku kulki tiheästä tunturikoivikosta ylemmäs ja avarammalle. Rehevä kuru nousi avotunturille, jossa polkukin oli taas helppokulkuisempaa ja kivetöntä jopa ensimmäistä kertaa koko tämän vaelluksen. Tänään ei tuullutkaan yhtä paljon kuin kahtena ensimmäisenä päivänä. Matkalla kuului tuttu ja haikea kapustarinnan ääni. Myös kivitaskuja oletamme nähneemme ja kuullemme tänään.

Alhaalla oli tiheää tunturikoivikkoa

Ylempänä alkoi olla avarampaa

Polku tuvalle poikkesi pääreitiltä ja laskeutui rajusti taas rehevämmälle tunturikoivikkoalueelle. Teltalle löytyi paikka tuvan pihamaalta. Aikaa oli istua ja katsella maisemaa johon olimme saapuneet. Illalla ja yöllä satoi vähän. Aamuyöstä Tommi tarvitsi allergialääkettä, mikä onneksi sai allergian helpottumaan.

Tommi otti reissun parhaan kuvan

Kuoppilasjärven tupa

Sunnuntai 14.8.

Tästä päivästä tuli kilometreiltään vaelluksen pisin päivä. Matkaan pääsimme jo klo 7.50. Kuoppilasjärven tuvalta kävelimme alkumatkalla näkemämme kodan luo. Matkaa tuli noin 15km josta suuri osa kauniissa avotunturimaisemassa. Aamupäivän aikana ei tuullut paljoa, mutta lounastauon jälkeen alkoi tuulla enemmän. Lounastimme polun varrella olevan lammen luona. Jossain kaukana avonaisella maisemalla näkyi muitakin kulkijoita, mutta ketään ei tullut vastaan kuin aivan loppupäivästä. Matkan varrella oli mustikoita ja lakkoja. 

Pääpolulta poikkesimme alle kilometrin matkan kodalle. Perillä kodalla olimme klo 15.40. Kiviseen ja rinteiseen taukopaikkaan ei saanut telttaa mihinkään, joten yövyimme jälleen yhden yön kodassa. Yöksi oli luvattu viileää keliä ja lämpötila saattaisi laskea +4 asteeseen. Eilen tuvalla nukkunut tyttökaksikko liittyi seuraamme kodalle ja yöpyi myös siellä.

Karua ja kaunista ylhäällä tuntureilla

Maanantai 15.8.

Tälle päivälle jäivät viimeiset 4km, ensin alle kilometri pääpolulle josta samaa reittiä takaisin lähtöpaikalle. Vietimme ylhäällä vielä hetken. Ylhäältä näkee samaan aikaa Norjan ja Suomen puolelle ja kiemurtelevalle Tenojoelle, joka jatkuu kohdaltamme Nuorgamiin saakka. Ja alhaalla näkyy rajasilta. Loppumatka olisi pelkkää laskeutumista ja teimme veikkauksen kuinka kauan meiltä kestää kävellä alas. Siihen meni muistaakseni puolisen tuntia, ehkä 35 minuuttia ja niin olimme sopivasti keskipäivän aikaan perillä alhaalla ja menimme muutamaksi yöksi Utsjoen leirintäalueelle, jossa saimme saman mökin, kuin lähtiessämme.

Vaikka kilometrejä ei tällä vaelluksella tullut paljoa (noin 35km) patikointi tuntui jaloissa väsymyksenä. Matka oli raskas ja pitempi vaellus olisi ehkä käynyt väsyttäväksi, koska kantamistakin olisi ollut enemmän. Tämä reissu ja tätä edeltäneet retket Nattasille sopivat juuri tälle kesälle oikein hyvin. Enemmän maisemassa oleskelua, vähemmän kävelyä. Taustalla on kuitenkin stressaava kevät ja heinäkuussa muutto uuteen kotiin.

Tenojoki

Retki Nattasille 8.8. ja 9.8. 2022

Lapinreissu 6.8.-21.8.2022

Pitkään mielessä oli toteuttaa vaellus UKK-puiston koilliskulmalle osaa, jossa emme ole aikaisemmin patikoineet. Kesäloman lähestyessä vielä 26.7. olen kirjoittanut Kontuun että kohteena on metsäisempi vaelluskohde. Joskin mieli ehti muuttua vielä senkin jälkeen, vain vähän ennen kesäloman alkamista. Päätimme tehdä pienemmän vaelluksen enemmän tunturimaisemakohteessa, mutta ennen vaellusta ehtisimme myös tutustua Nattasiin, jossa emme ole ennen käyneet.

Kota Sompion luonnonpuiston laidalla

Lapinreissu alkoi lauantai-iltana 6.8.2022 yöjunassa. Autot lastattiinkin junaan eri paikasta mitä ennen. Sunnuntain ajoimme Rovaniemeltä kohti Sompion luonnonpuistoa. Isolta tieltä oli 15km ajomatka erittäin kuoppaista ja hankalaa soratietä ja kun auton pakoputkikin päätti juuri alkaa heilua ja pitää kovaa ääntä, piti tiellä edetä varoen. Olisi ikävä huomata, että pakoputki vaikka irtoaisi? Soratien varrella oli paikkoja autolle ja siirsimme yöpymistarvikkeet kodalle.

Terävänattasen taukopaikalta

Maantantai 8.8. Terävänattanen

Aamupalan jälkeen teimme päiväretken pikkurepuilla Terävänattaselle, jonne tuli edestakaisin matkaa 15 kilometriä. Menomatkalla jo huomasi, että evästä olisi voinut olla mukana tuplamäärä. Polku oli metsäinen ja paikoin kivinen. Muitakin polulla tuli vastaan. Ennen tunturille kiipeämistä pidimme taukopaikalla pienen tauon ja kiipesimme sitten loppumatkasta hyvin suurikivikkoista rinnettä ylös. Reittiä oli merkitty tolpin, vaikka merkit toisinaan vähän katosivatkin näkyvistä. Ylhäällä oli kova tuuli ja näytti siltä että kohta sataisi. Ehdimme pahimman kivikon alas ennen sadetta, joka ei lopulta kestänyt kovin kauan, mutta sai kivet liukkaiksi. Kun tuhti lounas jäi väliin, illalla ruoka maistuikin kunnolla. Nukuimme myös toisen yön Sompion kodassa, jossa tavaramme olivat jo valmiina.

Näkymä Terävänattaselta

Tiistai 9.8. Pyhä-Nattanen

Lähdimme autolla takaisin kohti isoa tietä. Muutaman kilometrin ajon jälkeen jätimme auton parkkiin, pakkasimme jälleen pikkureput selkään ja nousimme kohti Pyhä-Nattasta. Tätä polkua oli laitettu 2/3 alkumatkasta kuntoon turisteille. Pyhä-Nattasilla käy enemmän väkeä, sillä edestakainen matka on 4 kilometriä ja maisemat ovat hieman komeammat, mitä Terävänattaselta. Pyhä-Nattaselta näkee myös vesistöjä. Huipulla oli palovartijan vanha tupa, joka toimi nyt päivätupana. Huipulla oli taas aivan mielettömän kova tuuli. Oli parempi että Nattaset tuli retkeiltyä näin päin. Voi olla että ei ihan heti tule käytyä uudelleen. 

Näkymä Pyhä-Nattaselta

Sompion luonnonpuistosta ajomatka jatkui kohti Utsjokea. Tarkoitus on levähtää hetki ja pakata rinkat sitten Utsjoen retkeilyreitistöä varten. Auton pakoputki on vielä mukana matkassa. En uskalla enää ajella mitään pieniä sorateitä kilometritolkulla. Isoille teille saa helpommin apua, jos autolle käy vielä jotain.

P.S. Auton pakoputki pysyi kiinni autossa koko reissun ajan, vaikka sillä ajettiin Utsjoelta vielä Kilpisjärvellekin ja sieltä takaisin Rovaniemelle.

Rakastu Retkeilyyn kurssi toukokuussa 2022

Suomen Latu järjestää ohjaajakoulutuksia, jonka jälkeen kouluttautuneet voivat vetää tietyllä konseptilla kurssin tai tapahtuman. Kävin loppukesällä 2020 ohjaajakoulutuksen liittyen retkeilykurssin ohjaamiseen. Kurssin voi toteuttaa kokonaan vaikka yhden viikonlopun aikana (la-su) tai käydä osa aiheista läpi arkitapaamisessa tai kahdessa ennen yönyli retkeä. Ohjaaja laatii arkitapaamisiin ja viikonlopulle turvallisuussuunnitelman.

Toukokuussa 2022 Raision Rinkalla oli ensimmäinen oma Rakastu Retkeilyyn kurssi. Kurssi toteutettiin kahden vetäjän ja kahden apulaisen voimin. Viime vuodelta Raision Rinkan ja Kaarinan Kulkijoitten toteuttama kurssi kahtena arki-iltana ja viikonlopulle noin 24 tunnin kestävä yönyliretki osoittautui sopivaksi konseptiksi vetää kurssi. Näin kurssilaisilla on aikaa valmistautua yönyli kestävään retkeen, kerätä tietoa ja välineitä, kun retkeä edeltää kaksi tapaamista. Kurssille ilmoittautui 15 retkeilystä kiinnostunutta osallistujaa, joista useampi ei ollut retkeillyt yön yli teltassa, laavussa tai riippumatossa. Arki-illat toteutettiin Raision Pähkinämäen majalla. Kurssi pidettiin kokonaisuudessaan ulkona, mutta kaatosateen sattuessa olisi ollut mahdollisuus pitää jotkin osuudet majan suojassa.

Kurssilla harjoitellaan tulentekoa

Maanantai 2.5. (kolme tuntia)

Kurssin aloitus ja tavoitteet (15 min)

Jokamiehen oikeudet ja velvollisuudet 1 tunti

Tulenteko, kirves, saha, puukko 1 tunti (0,5 tuntia molempina arki-iltoina)

Retkeilijän vaatetus ja varusteet 1,5 tuntia (1 tunti 1. arkitapaamisessa)

Ensimmäisessä tapaamisessa on mukana retkivarustenäyttely, muutama teltta koottuna, rinkkoja ja makuualustoja ja retkikeittimiä nähtävillä. Mahdollisesti riippumatto esillä.

Jos tulta ei saa tehdä, voidaan nuotionlaitto rajoittaa sytykkeiden tekemiseen.

Maanantai 9.5. (kolme tuntia)

Retkeilijän turvallisuus, ensiapu ja hygienia 1 tunti

Kartta ja kartanluku 1 tunti

Tulenteko, kirves, saha, puukko 1 tunti (0,5 tuntia molempina arki-iltoina)

Retken suunnittelu 1,5 tuntia (1 tunti 2. toisella arkitapaamisessa) 

Toisessa tapaamisessa tutustutaan yleisimpiin karttamerkkeihin ja jos on aikaa, niin lähimaastosta voi käydä etsimässä yhden rastin. Näin orientoidutaan retkipäivän suunnistusosioon. Myös tällä kerralla jatketaan tulentekoa. Mitä useammin tekee sytykkeitä ja harjoittelee, sitä paremmin nuotion sytyttäminen alkaa sujua.

Taivassalon laavulla

Yönyli retki la-su 14.-15.5. Taivassalon laavupolulla

Taivassalon laavupolku on noin 5,5 kilometrin lenkki ja itselleni ennestään vieras polku. Kävinkin patikoimassa lenkin 18.4.2022 jotta se tulisi tutuksi ja voin laatia yksityiskohtaisemman turvallisuussuunnitelman reitistä ja laavun ympäristöstä.

Luonnossa liikkuminen ja suunnistaminen 1 tunti

- suunnan ottaminen kartalla 

Majoittuminen 1 tunti

- majoitteiden pystys ja niihin tutustuminen

Ruokailu ja ravinto 1,5 - 2 tuntia

- lounaan valmistaminen retkikeittimellä

Tulenteon kertausta

Yönyli retken patikoitavaksi osuudeksi riittää muutaman kilometrin mittainen polku. Monet kantavat ensimmäistä kertaa rinkkaa selässään, mikä vaatii säätämistä ja totuttelua ja tarpeeksi pysähdyksiä ja taukoja. Menomatkalla on samalla tarkoitus harjoitella kompassin käyttöä ja suunnan ottamista ja kartan lukemista. Pohjalla on jo arkitapaamisesta tutustumista kartan lukuun ja ehkä yksi rastikin on käyty maastosta etsimästä.

Perillä voi säätilanteen mukaan ensin syödä ja sitten vasta majoittautua tai toisinpäin. Tarkoitus on tutustua erilaisiin telttoihin ja niiden pystyttämiseen ja riippumaton sitomiseen puiden väliin oikein. Ohjaajien joukossa on hyvä olla mukana osaajia, jotka osaavat koota ja opastaa erilaisissa majoitteissa.

Tutustutaan yhdessä erilaisiin majoitteisiin

Lounaalla kokoonnutaan yhteen, jotta voidaan samalla kuunnella ja jutella sopivasta ja energiapitoisesta retkiruoasta ja tutustua erilaisiin keittimiin ja niiden toimintaperiaatteisiin. Seuraavia retkiä varten saa varmasti uusia ruokavinkkejä ja niksejä retkeilyastioihin ja rasioihin. Kun kurssin aiheita on käyty läpi jo kahtena arki-iltana, viikonlopun ohjelma jää sopivan väljäksi ja aikaa jää myös vapaalle oleskelulle. Aikaa menee yllättävän paljon, kun uutta asiaa käydään läpi ja tulee kysymyksiä.

Retken päätösmatkalla voidaan jo ottaa rennommin ilman kompassia. Raision Rinkka ja Kaarinan Kulkijat totesivat elokuun 2021 kurssin aikana, että sopiva yönyliretken pituus on vuorokausi. Kun retkelle lähdetään lauantaina keskipäivän aikaan ja palataan sunnuntaina keskipäivällä takaisin, se riittää ja sopiva aika ja voi laskea osallistumisen kynnystä, kun sunnuntaina jää aikaa muullekin olemiselle. Aika todettiin sopivaksi myös toukokuun 2022 retken osalta.