Säkylän ja Naantalin poluilla

Säkylän poluilla 27.2.

Kaikenlainen retkeily ja ulkoilmaelämä ovat olleet viime aikoina vähissä. Tuttuun tapaan se kaikkein pimein aika vuodesta kuluu helposti neljän seinän sisällä ja syitä löytyy toki muitakin kuin ihan pelkkä laiskuus. Nyt kevään lähetessä olen löytänyt uudelleen innostusta hakeutua ulos ja samanmielisten ihmisten seuraan. Helmikuun alussa oli Suomen ladun koulutusta aiheena vapaaehtoistyön kehittäminen ja siellä sai taas kipinän kaikenlaiseen retkeilyyn ja toiminnan järjestämiseen. Seuraava Ladun ratkeilyaiheinen koulutus on tulossa maaliskuussa.

Helmikuun lopulla minulla oli talvilomaa ja päätin vaihtaa maisemaa ja mennä pitkästä aikaa mökille. Ja koska keli oli aurinkoinen, se houkutteli lähtemään ulos ja patikoimaan 5km päähän laavulle. Otin kävelysauvat mukaan, reppuun evästä ja lähdin kävelemään. Sain heti huomata, että polku oli saanut nyt nimenkin ja uuden opastetaulun. Viime kerrasta on siis vierähtänyt muutama vuosi aikaa.

Lumeton helmikuinen polku

Tavallisesti helmikuussa pururadalla on luminen latu, mutta tämä on aivan poikkeuksellinen talvi. Lunta ei ole pätkän vertaa. Aika pohjoiseen tai Itään saa mennä, että lunta ja latuja on. Polku jatkui pururadalta kapeampana polkuna. Laavulla tein tulet mukanani olevista kuivista puista ja sain lämmitettyä evääni - kasvissuikaleita ja kanapihvin. Kuivilla puilla tulen teko kävi kädenkäänteessä ja ainoastaan yhtä tulitikkua käyttäen. Ei eräopas kaikkia taitojaan ole talven vetelinä kuukausina unohtanut. On aina ilo onnistua tulen teossa ilman suurempia hankaluuksia.

Koska oli tavallinen arkipäivä, en tavannut polulla ketään muita. Eteläisen Suomen yleinen talvilomaviikko oli jo viime viikolla. Peeäs: Vihaan yli kaiken selfieitä enkä niitä harrasta. Nyt kuitenkin oli pakko ottaa itse kuva omasta naamasta, jos halusi mukaan edes yhteen kuvaan. Kuvassa talviunilta herännyt eräopas, joka suunnittelee jo tulevien kuukausien retkiä ja matkoja luontoon.

Taustalla oleva metsäjärvi on jään peitossa

Metsäjärven toisella rannalla oli tarjolla kaunista jäätaidetta. Tämä ei jäänyt ainoaksi luonnon tarjoamaksi taidemuodoksi.
Seuraavana päivänä oli musiikin vuoro.

Luonnon omaa jäätaidetta metsäjärven rannalla

Köyliönjärvellä 28.2.

Seuraavana päivänä kävelin Köyliönjärven rannalle ja kuuntelin pitkään järveltä kantautuvaa jäämusiikkia. Jään alla ei ole talvisin mitenkään hiljaista. Välillä tuo vonkui hiljemmin ja välillä taas kovemmin. Kuvailisin tuota jään vonkumista laserpyssyillä tapahtuvaksi taisteluksi. Siltä se minun korviini kuulosti. Sain sitä jopa nauhoitettua minuutin verran talteen. Myönnän, etten ole päässyt koskaan ennen kuulemaan näin selkeää jäämusiikkia ennen tätä. En ihan ensin edes tunnistanut ääntä jään alta tulevaksi vaan kuvittelin jotain aivan muuta. Nyt kun korvat olivat näihin jäältä tuleviin ääniin tottunut, kuulin ne vielä sisälle mökkiinkin illan hiljaisuudessa. Ja mökiltä järvelle on matkaa sentään noin sata metriä matkaa. Ei siis mitään aivan hiljaista.

Auringonlasku Köyliönjärvellä 26.2.

Mitä on ehtinyt tapahtua näiden kahden kauniin (27.2. ja 22.3.) ulkoilupäivän välillä?

Maailmalla tammikuusta alken uutisoitu koronavirus on levinnyt ympäri maailman ja siihen varautuminen on saanut sellaiset mittasuhteet, ettei kukaan vielä viime viikolla olisi voinut odottaa mitään tämän kaltaista. Perjantaina 13.3. tulivat vahvat suositukset siitä, että kokoontumisia ja tapaamisia joissa on yli 500 henkilöä, tulisi peruuttaa. Olin kovasti odottanut Suomen ladun 14.3. olevaa "Rakastu retkeilyyn" - koulutusta Kaarinassa, mutta sekin peruttiin. Aivan pian sen jälkeen päätin perua 4.4. päivälle suunnitellun eräruokakurssipäivän. Raision Rinkka seurasi kohta Suomen Ladun linjausta ja kaikki tapahtumat toukokuun loppuun saakka päätettiin perua tai siirtää syksylle.

Tommin tullessa 13.3. kotiin, hän kertoi että on järkevämpi nyt lopettaa hierontayrityksen toiminta. Yrityksen toiminta jäi muutamaa kuukautta vaille kahden vuoden. Maaliskuu oli jo näyttänyt sitä suuntaa mihin oltiin menossa - asiakkaat pysyvät kotona. Työpaikallani alettiin puhua suosituksesta tehdä töitä kotona ja monella tähän oli jo ennestään mahdollisuus. Minulla ei ole kotona sopivaa työpöytää ja työtuolia, joten kävin 16.3. ostamassa sellaiset Ikeasta. Jos töissä vielä tiistaina oli vahva suositus jäädä tekemään töitä kotiin, niin keskiviikkona se oli muuttunut jo määräykseksi. Kaikki siirtyvät tekemään töitä kotona. Minä hoidin vielä postin, joten olin vielä tämän viikon työssä. IT-välineet sain tuotua kotiin torstaina.

Elokuvatetterit olivat auki vielä 15.3. jolloin salissa jossa kävin katsomassa elokuvan "Erämaan kutsu" oli vain 12 katsojaa. Vain muutaman päivän kuluttua kaikki elokuvateatterit ja monet muut paikat sulkivat ovensa ainakin seuraavan kuukauden ajaksi. Hallitukselta on tullut nopealla aikataululla suosituksia ja ohjeita. Koulut ja oppilaitokset ovat suljettuna ja valtaosa koululaisista ja opiskelijoista tekee töitä kotona. Vain kriittisten alojen työntekijöiden lapset - koululaiset ovat voineet hoitaa koulunkäyntinsä vielä fyysisesti koulussa. Päiväkodit ovat edelleen auki.

Varautuminen ja kotivara

Perunan kuivatusta

Viime viikkoina suomalaiset ovat hamstranneet kaupoista ruokaa ja vessapaperia jopa siinä määrin että ne ovat päässeet loppumaan. Lääkkeitä alettiin säännöstellä tämän viikon puolivälissä. Neuvoja ja ohjeita on saatu muutaman viikon kotivarasta. Kaupasta on tullut ostettua hyvin säilyvää ruokaa nyt tavallista enemmän. Tämä on myös oivallinen aika kuivata ruokaa, ei niinkään ensisijaisesti kotivaraksi, vaan pikemminkin tulevia vaelluksia ajatellen. Mutta toimivathan kuivatut ruoat samalla myös kotivarana, jos paha tilanne pääsee tulemaan. Kuivatin tuttuun tapaan suuren erän jauhalihaa ja uutena päätin kokeilla perunan kuivattamista. Kahden kilon pussista riitti perunaa niin kuivuriin kuin uunipellillekin. Uunissa kuivatut perunat saivat ruskeamman pinnan, mitä kuivurissa kuivatut. Muuten lopputulos näyttää samalta.

Suomessa ollaan ensimmäistä kertaa sotien jälkeen poikkeustilanteessa, jossa ovat voimassa poikkeusajan lait ja asetukset. Päivien kuluessa kokoontumisia on rajoitettu, eikä yli 10 henkilön kokoontumisia enää suositella. Koska virus leviää nyt pahiten Uudellamaalla, on aivan mahdollista että liikkumista tullaan rajoittamaan Uudeltamaalta muualle Suomeen, eikä sekään ole enää kaukaa haettua että tämä rajoitus voi tulla viiveellä voimaan myös muissa Suomen maakunnissa. Nyt vielä ulkonaliikkuminen on sallittua ja tämä näkyi tänään 22.3. myös metsäpoluilla Naantalissa.

Naantalin poluilla 22.3.

Takana on melko tavallinen työviikko vielä toimistolla ja muutamana viikkona en ole ehtinyt oikein liikkua taikka ulkoilla, joten ehdin jo odottaa että pääsen ulos kävelemään ja nuotiolla eväitä syömään. Ajatuksena oli ulkoilla jo eilen lauantaina, mutta väsymys oli kova ja koko päivä meni lepäämiseen. Tajusin, kuinka sitä onkaan pyörinyt jollain lailla ylikierroksilla koko viikon, vaikka ei se työtä tehdessä mitenkään siltä tuntunut. Mutta kaikenlainen ylimääräinen järjestely on vienyt aikaa iltaisin, esim. työn siirtyminen kotiin ja yrityksen lakkauttamiseen liityvät asiat.

Ei ollut yllätys, että näin kauniina ilmana polulla oli muitakin, mutta ulkolijoiden määrä oli silti paljon suurempi kuin osasimme aavistaa. Parkkipaikalla oli 5-6 autoa kun lähdimme itse kävelemään varttia vaille kymmenen. Kun palasimme kaksi ja puoli tuntia myöhemmin, parkkipaikka oli täynnä ja autoja siellä oli noin 30 (en laskenut tarkkaa määrää). Poluille mahtui kävelemään ja nuotiopailkkallakin toiset sopivasti lopettelivat kun toisia saapui paikalle.

Kevät on usein myös tulevien reissujen ja matkojen suunnittelun aikaa. Minulla on parhaillaan makuupussi haussa. Yksi makuupussi tulikin kotiin testattavaksi, mutta ei kokonsa puolesta soveltunut käyttöön, joten palautin sen ja laitoin samantien uutta tilaukseen. Tarkoituksenani on löytää sopivan kokoinen kuitumateriaalinen pikkupakkasta kestävä makuupussi, joka voisi olla käytössä sellaisenaan kesän vaelluksilla ja talvivaelluksen kakkospussina, jonka sisään mahtuisi untuvatäytteinen talvimakuupussini. Kovilla pakkasilla kahden makuupussin taktiikka on toimiva, joskin päällimmäiseksi pussiksi suositellaan kuitutäytteistä pussia, koska se kuivuu untuvaa helpommin.

Tulevia matkoja on nyt ajateltu seuraavasti. Pääsiäisenä hiihtoreissu Luostolle, joskin tämä tulee suurella todennäköisyydellä peruuntumaan. Kesäkuussa oli ajatus mennä Repoveden kansallispuistoon vaeltamaan 4 päiväksi ja lähimaisemiin melomaan 3 päiväksi. Juhannuksen tienoille voisi ehtiä toteuttaa jonkinlaisen pyöräretken jonnekin. Koska kesäloma on jo kesäkuussa, tuleva Lapinmatka on ajateltu syyskuulle ruska-ajalle. Saa nähdä miten nämä matkat ja reissut tulevat toteutumaan.

Bilbon matkalaulu

"Tie vain jatkuu jatkumistaan

ovelta mistä sen alkavan näin.

Nyt se on kaukana edessäpäin,

jos voin sitä joudun seuraamaan

jaloin innokkain vaeltaen

kunnes se taas tien suuremman kohtaa

paikassa johon moni polku johtaa.

Mihin sitten? Tiedä en."

(Taru Sormusten Herrasta, 19. painos, sivut 44 ja 76.)