Patikkamatka Skotlannissa 23.5. - 30.5.2019

Ensimmäinen patikkaretkimatka yhdessä pohjoismaiden ulkopuolelle. Kohteeksi valikoitui Skotlanti, jossa olemme aikaisemmin vain pikaisesti käyneet vuonna 2005. Valitsimme Tema-matkojen pakettimatkan, jonka mukana tulee opas ja matka sisältää kaikki kuljetukset, aamiaiset ja illalliset hotelleilla. Ohjelma sisältää pääasiassa patikointia kauniilla reiteillä, eikä niinkään linnavierailuja tai museokäyntejä. Olimme ensin varanneet matkan elo-syyskuun vaihteen matkalle, mutta lomajärjestelysyistä vaihdoimme ryhmän ja tämä onneksi onnistui ilman ongelmia. Ehkä toukokuu on jopa kauniinpaa aikaa, kuin loppukesä. Monet kukat kukkisivat nyt.

Hotellimme Fort Williamsissa

Torstai 23.5. 

Torstai oli matkustuspäivä. Aamulla matka alkoi kotoa bussilla Helsingin lentokentälle, josta oli suora lento Edinburghiin. Edinburgista oli vielä noin kolmen tunnin bussimatka kohti Fort Williamsia, jossa yöpyisimme seuraavat kaksi yötä hotelli Ben Nevisissä. Kuljettajamme kulkee mukana koko matkan seuraavan viikon ajan. Loppumatkalla tie oli hyvin kapeaa ja pientä tietä. Ajomatkan aikana pääsi jo tunnelmaan seuratessa maisemia. Monin paikoin kukkivat alppiruusut ja niitä oli valtavia määriä. Tienvarsilla kukkivat myös piikkihernepensaat keltaisenaan. Matkalla näkyi useita mustavariksia. Mitä lähemmäs Fort Williamia tultiin, sitä enemmän kaikki näytti tunturimaiselata - jotenkin omalla tavalla hyvin tutulta ja lappimaiselta.

Perjantai 24.5.

Perjantaina hankimme ensin kaupasta tulevien retkipäivien eväitä. Retkieväät kuuluvat matkan hintaan eikä niitä tarvinnut itse ostaa. Sitten saimme bussikyydin päivän patikkaretken lähtöpaikalle, jonne oli Fort Williamsista matkaa noin 20km. 

Ensimmäinen retkemme suuntasi Ben Nevisin laaksoon Glen Nevisiin, jonne oli matkaa noin 4km ja samaa polkua takaisin. Polku oli hyvin suosittu ja väkeä oli siellä patikoimassa enemmänkin, koska nyt oli jokin yleinen vapaapäivä. Polku oli vaihteleva ja se kiipesi koko ajan ylemmäs. Joka paikassa kukkivat Skotlannin sinikellot "bluebells" sinisenään. Oli puroja ja erilaista metsätyyppiä, kunnes eteen avautui avara laakso.

Puut ja sinikellot kukkivat Nevisjoen varrella

Koko ajan ylös kiipeävä polku kulki kallionvierustaa, jonka toisella puolella avautui rotko ja alhaalla virtasi Nevisjoki. Sitten edessä avautui avara laakso, josta etsimme mukavan piknikpaikan ja eväät levitettiin viltille ja istahdimme sen äärelle syömään kaikkea mahdollista hyvää. Mukana oli paria sorttia viiniäkin. 

Päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Polun maisema oli vaihtelevaa. Oli puroja, putouksia ja lehtimetsästä tuli vähän mieleen Turun Ruissalo. Maapohja oli tosin hyvin muhkuraista ja mietinkin että siellä kävely tai hevosella kulkeminen ei välttämättä onnistuisi lainkaan. Minulla oli lävelysauvat mukana, koska ne ovat kätevät ja olen niihin niin tottunut. Laaksossa oli komea vesiputous ja sen tuntumassa oli valkoinen maja ja sen vierellä silta ja köysisilta. Muutamat ylittivät joen köysisiltaa käyttämällä, mutta se vaati hyvää tasapainoa. Mietin kuinka pitkä matka mahtoikaan olla Iso Britannian korkeimman vuoren Ben Nevisin (1343m) juurelle. Laakso jatkui piknikpaikaltamme ja olisi houkuttelevaa kävellä sitä eteenpäin.

Paluumatkalla bussi ajoi pitkin Caledonia Canalin vartta. Kanava yhdistää länsi- ja itärannikon ja Loch Ness on osa vesireittiä. Kanava avattiin laivaliikenteelle vuonna 1822.

Lauantai 25.5. 

Päivä alkoi bussimatkalla pitkin Skotlannin kauneimpiin kuuluvaa tietä "Road to the Islesia." Matka jatkui Hebrideille. Pidimme jaloittelutauon tien varrella olevalla Glenfinnanissa, jossa Skotlannin kruununperillinen Bonnie Prince Charlien nousi aikoinaan mainin ja onnistui yhdistämään klaanit kapinaan englantilaisia vastaan. Kapina alkoi vuonna 1745. Kyseinen prinssi vierailee myös televisiosarjassa Outlander, eikä esiinnyt siinä kovinkaan edukseen. Tällä taukopaikalla nousimme näköalapaikalle, josta seuraavat kuvat on kuvattu.

Glenfinnan -  Prinssi Charlien maihinnousupaikka

Tuttu junarata Harry Potterista

Tämän päivän patikkaretki tapahtuisi Eiggin tulivuorisaarella. Bussi vei meidät Arisaigin kalastajakylälle, josta lähti pieni yhteysalus saarelle. Yhteysalus oli vähän Kilpisjärven Mallalaivaa muistuttava paatti, johon mahtui mukava määrä matkustajia. Keli oli hieman kylmä, satoi ja tuuli jonkun verran. Menomatkalla merellä näkyi valaita, hylkeitä ja riskilä. 

Patikka alkoi rannan tuntumasta, jossa oli muutamia rakennuksia ja rantaravintola. Kohta pihojen ja puiden peittämän polun jälkeen edessä avautui aukea nummimaisema. Tässä on paljon samaa, mitä Lapin avotunturimaisemassa. Polulla oli paljon lampaankakkaa ja muutama ihan hillittömän iso läjä, jotka kuuluivat ylämaan karjalle. Polunvarrella tulikin vastaan yksi niin iso kanttura, etten ole kotisuomessa niin suurta körilästä päässyt edes näkemään. Katoimme retkilounaamme kivien seinustan vierelle, josta sai tuulensuojaa ja vähän sateensuojaakin. Maahan ei kuitenkaan tehnyt mieli istua. Sen verran taivaalta tihkutti lisää vettä.

Eväät maistuivat ja mukana meillä oli viiniä ja vähän tujumpaakin lämmikettä, joka teki kolealla säällä kauppansa. Lähikivien tuntumassa oli pari lammasta, joista toinen oli hakeutunut selvästi sateelta suojaan. Lampaat ja lehmät olivat näemmä ulkona, oli sää mikä tahansa.

Paluumatkalla alkoi sataa vähän enemmän, mutta olimme onneksemme jo palaamassa takaisin. Odottelimme rantaravintolan lämmössä paluukyytiä yhteysaluksella. Paikallaan istuminen sai vähän vilua luihin. Bussimatkamme jatkui seuraavaksi yöksi Mallaigiin Morarin kylälle, jossa yövyimme Morar-hotellissa. Varusteiden kuivatus oli hieman haasteellista, sillä käytössä oli yksi ainoa irtopatteri, eikä muuta. Hieman huonekaluja siirtämällä ja kävelysauvoja virittämällä sai tehtyä ripustussysteemin, sillä huoneessa ei ollut edes naulakkoa, jonka alapuolelle patterin olisi voinut virittää.

Sunnuntai 26.5.

Jatkoimme bussilla kohti Skyen saarta, joka on Sisä-Hebridien suurin saari. Sitä pidetään myös koko saariston kauneimpana saarena. Bussimme odotti Mallaigissa autolauttayhteyttä, joka veisi meidät Skyen eteläosaan. Tämän päivän alkuperäinen tarkoitus oli patikoida koko retkiviikon pisin patikka 18km Glen Sligachanin laaksossa, mutta vettä satoi koko ajan enemmän tai vähemmän. Huomisen tarkoituksena oli patikoida Skyellä vähän lyhyempi 8km polku, joten yritimme ensin jos vaihtaisimme näiden kahden päivän ohjelmaa. Hetken näytti siltä että sade taukoaisi, mutta sitten se alkoi sataa yhä pahemmin. Kävimme jopa katsomassa 8km lenkkipolun alkua. Lopulta sade sai meistä voiton. Tuuli pyöritti sadetta ylhäältä ja alhaalta ja joka sivulta. Olisimme olleet sadeasuista huolimatta 10 minuutin jälkeen aivan märkiä.

Dunveganin linna Skyen saarella

Kuljettajamme oli reilu ja kuljetti meitä ympäri Skyen. Viikon retkiohjelmaan ei siis varsinaisesti kuulu yhtään linnakäyntiä, mutta nyt siihen tuli mahdollisuus. Vierailimme Dunveganin linnassa ja sitä ympäröivässä puutarhassa. https://www.dunvegancastle.com/ Linkin takana linnan historiaa ja lisätietoja.

Skotlannissa sataa usein

Päivästä tuli sittenkin ihan onnistunut. Oli mukavaa saada yksi linnavierailu mahtumaan retkiohjelmaan. Parkkipaikan vierellä oli kahvila ja matkamuistomyymälä. Tämä oli hyvä päivä tehdä matkamuisto-ostoksia. 

Ilta huipentui siihen että illallisen jälkeen bussikuskimme viritti hotellin alakerran yhteistilaan ison skriinin, jolta pääsimme näkemään livenä Suomen jääkiekkojoukkueen maailmanmestaruusvoittoa Suomi - Kanada. Suomi voitti 3 - 1. Muut hotellivieraat saivat nähdä pienen palan sitä suomalaista jääkiekkointoa, mitä tapahtuu kun Suomi voittaa maailmanmestaruuskultaa. Hotellimme sijaitsi mantereen puolella Kyle of Lochalsissa aivan Skyen saarta vastapäätä. Tässä hotellissa saimme suuren päätyhuoneiston kolmella ikkunalla ja minulla oli aikaa katsella hetki televisiota, josta sattui juuri tulemaan Harry Potter ja viisasten kivi.

Maanantai 27.5.

Tälle päivälle tarkoitettu Skyen 8km patikka sai jäädä, sillä keli näytti nyt niin hyvältä että patikoimme eiliselle tarkoitetun Skyen saaren 18 kilometrin polun. Bussi vei meidät vaelluksen lähtöpisteelle. Vaellus sijoittuu Glen Sligachanin laaksoon, jota halkoo mahtavat Cuillinin kukkulat.

Polku alkoi nousulla, jota seurasi sitten lasku laaksoon. Maisema toi mieleen Lapin väkisinkin, sillä täällä oli pieniä puroja ja kirkkaita vuoristolampia monin paikoin. Matkalla satoi pienen hetken vähän, mutta ei häiritsevästi. Tämän päivän keli oli huomattavasti eilistä parempi. Tällä patikkamatkalla jokainen kulki omaa vauhtiaan pienissä ryhmissä oppaamme pitäessä perää. Kaikilla oli omissa repuissa päivän eväät mukana. 

Laaksossa kukkui käki. Sen ääni kuului pitkään ja välillä vaikutti siltä että käkiä taisi olla kaksikin. Kiikarilla näki, että vuorenrinteellä kasvoi yhdessä kohtaa pari lehtipuuta, joten sehän saattoi pitää majaansa siellä. Rinnettä pitkin putosivat myös pienet putoukset ja minulle tuli aivan Norjan vuoristo mieleen. En voinut olla ajattelematta, että Iso-Britannia on ollut joskus kiinni Norjaan, sillä onhan Norjassa etelää myöten vuoristoa.

Skyeltä lähdimme bussilla pohjoiseen kohti Gairlochin kylää, jossa yöpyisimme seuraavat kaksi yötä. Gairlochin kylän hotelli kuin suoraan yksi Neiti Marplen seikkailujen hotelleista. Paljastuipa, että tästä kylästä löytyy myös B&B majoitusta nimellä Valhalla. Täällä tuli syötyä suuri ja maittava annos fish&chipsejä. 






Tiistai 28.5.

Tänään oli mahdollisuus osallistua maksulliselle veneretkelle katsomaan valaita. Ryhmästämme lähti mukaan viisi henkilöä ja aamupalan jälkeen menimme läheiseen satamaan, jossa saisimme tarvittavan asusteen. Pukeuduimme lämpimästi, sillä merellä olisi aina kylmä tuuli. Saimme paksut haalarit ja vettä pitävät hansikkaat. Veneeseen mahtui yhteensä 16 retkeläistä ja vene tulikin täyteen. Vietimme merellä kokonaiset kolme tuntia. Välillä koimme vauhdin hurmaa venekyydissä ja välillä pysähdyimme tekemään havaintoja. Retken aikana näimme valaita, useita pyöriäisiä ja merilintuja. Merilinnuista mainittakoot suulat, ruokki, lunniparvet ja etelänkiislat. Olipa yksi lintulaji, jonka suomenkielistä nimeä en muista sen mainitsemisen jälkeen. Lunneja näimme useita, eivätkä ne pelänneet venettä vaan uskaltautuivat olemaan aivan lähellä.

Hotelli Gairloch

Iltapäivällä oli mahdollisuus lähteä tekemään 10km patikkalenkkiä Loch Kernesaryn ympäri. Minä olin aamun retkestä väsynyt ja onnellinen, mutta Tommi lähti muiden mukana järveä kiertämään. Minä ulkoilin sen sijaan hotellin lähellä olevalla rannalla, kallioilla ja läheisen kirkon luona.

Gairlochin kirkko

Veneretkellä

Keskiviikko 29.5.

Tänään olisi pitkä bussimatka kohti Edinburghia. Matkalla pysähdyimme Invernessin jälkeen pienessä Pitlochryn kylässä ja siellä vierailimme maailman pienimmällä tislaamolla Edradourilla.

Syksyllä rinteiden kanervat kukkivat vaaleanpunaisina

Tislaamokierros oli mielenkiintoinen. Katsoimme alussa lyhyen videon ja maistelimme muutamaa eri viskilaatua. Viskiä ei tule sekoittaa muihin juomiin vaan sen tulee antaa vaikuttaa sellaisenaan. Jos se maistuu alussa vahvalta - tulee kulauttaa päälle vähän lisää. Skottilaiset nimittävät viskiä nestemäiseksi auringoksi. Meille kerrottiin viskin valmistamisen eri vaiheet paahtamisesta tislaamiseen ja tynnyreissä säilyttämiseen ja niistä pullottamiseen. Varaston vanhimmat viskit ovat 70 vuotta vanhoja. Niiden hinta on jopa 5000 puntaa pullolta. Hinta nousee mitä vanhempaa viski on, koska sitä haihtuu vuosien varrella tynnyreistä. Varastossa voikin aistia viskihuuruja ilmassa ja vierailijat poistuvat varastolta aina hymy huulilla. Myymälästä ostimme yhden ison pullon perusviskiä ja pienen pullon savunmakuista viskiä mukaanotettavaksi seuraavalle Lapinvaellukselle.

Tislaamon kaunista pihapiiriä

Edradourin tislaamo

Vietimme illan kävellen pitkin Edinburgin vanhaa kaupunkia ja katselimme kaikkea mitä sieltä löytyi. Vähän satoikin. Löysimme Royal Mile pääkadun ja Harry Potter -kaupan johon palaisimme seuraavana päivänä uudelleen. Edinburgin hotellimajoitukseen ei sisältynyt illallista, mutta löysimme kaupungilta mieluisan ruokapaikan ja söimme yhdessä muutaman muun seurueemme jäsenen kanssa. Hotellissa oli auttamattoman pieni sänky yhdellä patjalla. Kun toinen kääntää vähänkin kylkeä, koko patja tärisee kuin viimeistä päivää. Muuten hyvä hotelli ja siisti huone, mutta uni oli taas melkoisen kortilla. Nukutaan kotona sitten.

Edinburghin linna

Torstai 30.5.

Seuraavana päivänä meillä oli vielä useita tunteja aikaa ennen, kuin bussi tulisi hakemaan meitä lentokentälle. Ehdimme lounastaa The World´s Endissä 
http://www.scotlandspubsandbars.co.uk/location/the-worlds-end/ ja käydä Potterkaupassa. Ostin pienen haiskupehmolelun ja luihuismukin. Tein löytöjä myös Skotlantikaupasta, josta jäi käteen yhtä ja toista pientä Skotlantiaiheista, kuten skottiruutuinen muki, villahuopa, seinäkalenteri, DC-levy täynnä säkkipillimusiikkia ja pienen Outlanderaiheisen kirjan. Matkalta jäi mukaan myös collegepaita ja lippalakki, sillä kadotin heti menomatkalla Helsingin lentokentällä hienon 221B lippikseni - kyllä harmitti. Vahinko ei tule lippis päässä vaan lippalakin ollessa pois päästä. Tämä päivä oli kovin sateinen, mutta eipä se haitannut kun tämä oli tällainen kaupunkipäivä.

Viimein oli aika lähteä lentokentälle ja lähteä kotiin. Olimme vasta yöllä Helsingissä ja jouduimme vähän reilun tunnin odottamaan seuraavaa Turkuun lähtevää bussia. Matkalla tuli vähän nukuttua. Turkuun saavuimme sellaiseen aikaan, etteivät bussit kulkeneet joten viimeinen matkan osuus tultiin taksilla. Onneksi on vielä koko viikonloppu edessä lomaa ja rentoutumista. Reissu ei ollut vaatteilla eikä kampauksilla koreilemista, vaan patikkatamineissa mentiin. Matkan päätarkoitus olikin olla ulkona ja luonnossa. 

Näistä maisemista kohti uusia Lapinreissuja!