Talven taikaa - Lumikenkäillen lähimetsässä

 

Talven kutsu Pähkinäpolulle

Sunnuntai 17.1.

Tammikuun mahtava lumimäärä houkutteli menemään ulos ja laittamaan lumikengät jalkaan. Kireän pakkasen jälkeen viikonlopulle tuli vähän pienemmät pakkaset. Pähkinäpolun yhdelle aloituspaikalle on lyhyt matka autolla tai pyörällä. Päivä oli aurinkoinen ja lunta oli paikoittain paksulti. Vaikka muutaman kerran ennenkin olen ollut lumikenkäilemässä Pähkinäpolulla suuren lumimäärän aikaan, tämä päivä löi kyllä kaikki aikaisemmat ennätykset. Avokallioisilla kohdilla pääsi kerrankin kunnolla lumikenkäilemään.

Metsä oli kaunis, sillä puunrungotkin olivat pitkälti lumen peitossa ja aurinko valaisi talvipäivää.  Kävelimme Pähkinäpolkua oikaisten suoran metsän läpi majalla, jossa pidimme lyhyen tauon ja tulimme takaisin omia jälkiä.

Vaikka matkaa tuli tälle lumikenkäilylle vain noin 2,4 km, oli matka raskas. Lumi oli vääntänyt pajukot ja ohuemmat nuoret koivut aivan kaarelle lumesta. Polulla oli nöyrästi kumarruttava puiden alitse. Puut vetivät koko ajan pipon pois päästäni. 

Mahtavan paljon lunta

Lauantai 30.1.

Parin viikon jälkeen tuli uudelleen kutsuva ulkoilukeli. Välissä oli ehtinyt sataa vettä ja vanha lumi oli ehtinyt pakkautua tiiviiksi. Sen päälle oli vielä satanut vähän uuttakin lunta. Tällä kerralla otimme mukaan evääksi itsetehtyä hernekeittoa. Aloitimme lumikenkäilemään samasta Pähkinäpolun aloituspaikasta, mutta päätimme kävellä koko 3km pitkän lenkin. Metsän sisällä oli selvästi ohuemmin lunta, mitä avokallioilla. Polut olivat tallatut, vaikka harvemmin käytetyllä polun osuudella näkyivät vain yhdet vanhat jalanjäljet. Tämä päivä oli pilvisempi, mitä pari viikkoa sitten.

Hernekeitto maistui ulkoilmassa

Kuulimme kiväärin laukauksia ja myöhemmin näimmekin metsästäjiä, jotka olivat suurella joukolla liikkeellä. He olivat kauriin perässä, joka oli jo saanut osuman, mutta paennut vielä. Söimme majan pihalla hernekeittoa ja jatkoimme sitten lenkkiä. Silloin metsästäjät tulivat vastaan ja heillä oli kauris mukanaan. Saaliiksi oli saatu myös rusakko. Lumella näkyikin verivana, kun jatkoimme matkaa. Tämän päiväinen lumikenkäily seurasi pitkän matkan tallottua polkua ja sitä oli kevyt kulkea. Meille tuli kuitenkin tilaisuuksia kulkea myös paksummalla lumella, jolloin kulku oli huomattavasti hitaampaa ja raskaampaa.

Pähkinäpolkua kiertämässä

Tänä vuonna latumajaa ei pidetä avoinna koronan takia, eikä majalle asti ollut vedetty latua. Sen sijaan ihmiset olivat itse hiihtäneet kahtakin latua majalle ja sen lähellä olevalla pellolla. Pitäisi varmaan tänä talvena vähän hiihtääkin.

Lumikammi - tekemistä talveen

Tiistai 12.1.

Tänne Lounais-Suomeenkin saatiin talvi. Tiistaina lunta tuli koko päivän - ja paljon. Tietysti juuri meillä oli taloyhtiön talonmiesviikot meneillään. Ei siinä mitään, lumityöt ovat silloin tällöin ihan mukavia. Oma lumityövuoro toki tuo hieman painetta siihen että piha todella pysyy kunnossa. Ja tiistai oli sellainen päivä, että lunta tuli koko päivän. Pääsin itse lumitöihin vasta työpäivän päätyttyä iltapäivän puolella. Onneksi isäntä oli ehtinyt kolata lunta pihalta jo kahteen otteeseen sitä ennen.

Lumi tuo valoisuutta talveen

Kun näin kuinka paljon lunta oikein saatiin, päätin että minun olisi aika tehdä lumikammi. Enkä koskaan tullut ajatelleeksi, että pääsen sen joskus tekemään ihan omalle pihalle. Kun Eräkarkun aikana minulta jäi kokematta tehdä kammi ja yöpyä siinä. Sinä vuonna lumi oli niin höttöistä ja irtonaista ettei siitä olisi saanut kammia tehtyä ja sen vuoden hiihtovaelluksella väkeä sairastui. Suunnitelmat muuttuivat. Siitä saakka (talvesta 2015) lumikammi on ollut mielessäni tekemättömänä ja ennen kokemattomana asiana, joka pitäisi joskus vielä toteuttaa. Lumitöiden jälkeen oli huvin aika.

Kammin ensimmäinen vaihe on valmis

Olin vielä pari tuntia takapihalla kasaamassa lunta suureksi keoksi. Oli jo pimeää kun aloitin ja vielä pimeämpää kun lopetin. Siinä se on, suojalumesta tehty suuri keko. Suojalumi oli painavaa ja melko tiivistä, joskin pehmeää. Taputtelin kekoa lapiolla ja käsin vähän tiiviimmäksi, jotta se olisi kestävä. Lopuksi työnsin noin 50cm pitkiä keppejä kekoon. Kammin kaivertaminen jää huomiselle ja keko ehtii pienessä pakkasessa vähän kovettua.

Keskiviikko 13.1.

Keskiviikkona lumitöitä ei tarvinnut tehdä kuin pienen hetken ja pääsin pian siirtymään mielekkäämmän työn pariin. Lumikeon kaivertamiseen kammiksi. Eilisen jälkeen keon päälle oli satanut uutta lunta. Siellä täällä keossa olivat sinne työnnetyt kepit merkkinä minulle siitä, minkä verran uskallan sisältää kaivaa lunta pois. Kun vastaan tuli merkki, tiesi että paljoa enempää ei voi enää kaivaa, jotta kammin seinät jäisivät tarpeeksi paksuiksi. Pikkupakkanen oli vähän kovettanut kammia, mutta kaivaminen oli todella helppoa, vaikkakin työlästä.

Kun mahduin kammin sisään, kävi selväksi että tästä tuli kammi yhdelle. Seuraavalle päivälle oli luvattu vieläkin enemmän pakkasta ja kammi ehtisi kovettua vielä lisää ennenkuin yöpyisin siellä kovimman pakkasyön yli. Kammin katto jäi matalaksi, joskin sitä olisi uskaltanut vielä kaivertaa lisääkin, mutta päätin antaa sen olla. Mahtuisin sinne hyvin yöpymään ja varusteita testaamaan.

Oli jo pimeää kun kolo tuli valmiiksi

Yö kammissa 14.-15.1.

Koko päivän aikana pakkanen kiristyi. Olin jo joulukuussa ajatellut haastavani itseni nukkumaan jokaisena kuukautena yön ulkona. Tammikuulle oli suunniteltu patiolla nukkumista, ihan taivasalla kunhan tulisi sopivan kova pakkanen. Lumen määrä oli kuitenkin positiivinen yllätys ja kammi on vain ylimääräistä ekstraa. Tarjoaa kammi ainakin tuulensuojaa, jos sattuu tuulemaan kylmästi. Pakkanen oli kovettanut kammia vielä lisää. Oviaukko oli etelänsuuntaan ja sen verran suuri, että siitä sai happea koko yöksi, eikä tarvittu mitään kynttiläviritelmiä varmistamaan hapen riittävyyttä. Sellaiseen en välttämättä olisi uskaltanut edes mennä.

Kyllä tänne yksi mahtuu nukkumaan

Ilta kymmenen aikaan sain makuualustat ja makuupussit kammiin ja kömmin nukkumaan. Kahden makuupussin kanssa pysyy lämpimänä läpi yön. Ilmapatjani tuntui päästävän ilmaa pois, eikä se ollut viimeisen päälle pinkeä, mutta riittävä kyllä. Vaikka minulla oli lämmin ja olo raukea, olen kaikenkaikkiaan huono nukkumaan edes omassa sängyssä, joten ei tullut yllätyksenä etten saanut nukuttua. Asentoa ei päässyt vaihtamaan eikä makuupussejakaan kohentamaan. Selvisin yhdellä illan nousemisella, jonka jälkeen olin kammissa aamuun saakka. Olisin tarvinnut ne kolmannetkin villasukat. Muuten pysyin lämpimänä ja olo oli miellyttävä.

Valosarja valaisee kammia mukavasti

Kammista piti nousta uuteen työpäivään. Saunakin tuli lämmitettyä, vaikka ei sitä loppujen lopuksi olisi tarvinnut, sillä lämpö ei ollut karannut yön aikana omasta kehosta mihinkään. Vielä kun olisin parempi nukkuja, niin nauttisin yöpymisestä retkien ja vaellusten aikanakin paljon enemmän. Mutta näillä mennään, nukutti tai ei. Kammin tekemisen kokemus alusta loppuun yksin ilman sen kummempia neuvoja oli mukava kokemus. Nyt kun sen käsittää kuinka paljon energiaa sen tekeminen vaatii, en lähtisi sitä tekemään millään talvivaelluksella. 

Talvinen seikkailu voi alkaa omalta pihalta