lauantai 30. tammikuuta 2021

Talven taikaa - Lumikenkäillen lähimetsässä

 

Talven kutsu Pähkinäpolulle

Sunnuntai 17.1.

Tammikuun mahtava lumimäärä houkutteli menemään ulos ja laittamaan lumikengät jalkaan. Kireän pakkasen jälkeen viikonlopulle tuli vähän pienemmät pakkaset. Pähkinäpolun yhdelle aloituspaikalle on lyhyt matka autolla tai pyörällä. Päivä oli aurinkoinen ja lunta oli paikoittain paksulti. Vaikka muutaman kerran ennenkin olen ollut lumikenkäilemässä Pähkinäpolulla suuren lumimäärän aikaan, tämä päivä löi kyllä kaikki aikaisemmat ennätykset. Avokallioisilla kohdilla pääsi kerrankin kunnolla lumikenkäilemään.


Metsä oli kaunis, sillä puunrungotkin olivat pitkälti lumen peitossa ja aurinko valaisi talvipäivää.  Kävelimme Pähkinäpolkua oikaisten suoran metsän läpi majalla, jossa pidimme lyhyen tauon ja tulimme takaisin omia jälkiä.

Vaikka matkaa tuli tälle lumikenkäilylle vain noin 2,4 km, oli matka raskas. Lumi oli vääntänyt pajukot ja ohuemmat nuoret koivut aivan kaarelle lumesta. Polulla oli nöyrästi kumarruttava puiden alitse. Puut vetivät koko ajan pipon pois päästäni. 

Mahtavan paljon lunta

Lauantai 30.1.

Parin viikon jälkeen tuli uudelleen kutsuva ulkoilukeli. Välissä oli ehtinyt sataa vettä ja vanha lumi oli ehtinyt pakkautua tiiviiksi. Sen päälle oli vielä satanut vähän uuttakin lunta. Tällä kerralla otimme mukaan evääksi itsetehtyä hernekeittoa. Aloitimme lumikenkäilemään samasta Pähkinäpolun aloituspaikasta, mutta päätimme kävellä koko 3km pitkän lenkin. Metsän sisällä oli selvästi ohuemmin lunta, mitä avokallioilla. Polut olivat tallatut, vaikka harvemmin käytetyllä polun osuudella näkyivät vain yhdet vanhat jalanjäljet. Tämä päivä oli pilvisempi, mitä pari viikkoa sitten.

Hernekeitto maistui ulkoilmassa

Kuulimme kiväärin laukauksia ja myöhemmin näimmekin metsästäjiä, jotka olivat suurella joukolla liikkeellä. He olivat kauriin perässä, joka oli jo saanut osuman, mutta paennut vielä. Söimme majan pihalla hernekeittoa ja jatkoimme sitten lenkkiä. Silloin metsästäjät tulivat vastaan ja heillä oli kauris mukanaan. Saaliiksi oli saatu myös rusakko. Lumella näkyikin verivana, kun jatkoimme matkaa. Tämän päiväinen lumikenkäily seurasi pitkän matkan tallottua polkua ja sitä oli kevyt kulkea. Meille tuli kuitenkin tilaisuuksia kulkea myös paksummalla lumella, jolloin kulku oli huomattavasti hitaampaa ja raskaampaa.

Pähkinäpolkua kiertämässä

Tänä vuonna latumajaa ei pidetä avoinna koronan takia, eikä majalle asti ollut vedetty latua. Sen sijaan ihmiset olivat itse hiihtäneet kahtakin latua majalle ja sen lähellä olevalla pellolla. Pitäisi varmaan tänä talvena vähän hiihtääkin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti