 |
| Tästä se alkaa... ja tänne se päättyy |
Torstai 11.8.
Aamu alkoi Utsjoen leirintäalueelta, jossa pakkasimme rinkat lähtökuntoon, ajoimme auton puolen kilometrin päähän retkeilyreitistön pohjoiselle lähtöpaikalle ja aloitimme vaelluksen. Retkeilyreitistö on pisimmillään 35 kilometriä ja päätimme että kierrämme koko lenkin, jolloin reitin ensimmäiset ja viimeiset 4 kilometriä on samaa polkua. Polulle pääsimme klo 11.50 ja 1,5 kilometrin jälkeen vesipaikalla pidimme lounastauon. Seitsemän raskaan kilometrin jälkeen kello oli 16.30 kun pääsimme yöpymispaikalle. Alkumatka on jyrkkä nousu, joka oli hidasta ja keli oli lämmin. Ei paljoa tuullut, joka houkutteli myös itikoita paikalle. Ylhäällä tuuli selvästi enemmän ja se vei itikat pois. Ylhäällä alkoi tunturikoivikon ja oli lyhyt avotunturin pätkä.
 |
| Jyrkkä nousu kylältä tuntureille on takana |
Ensimmäinen yöpymispaikkamme oli Härkävaaran taukopaikka, jossa ei ollut mitään varsinaista sääsuojaa. Sää pysytteli kauniina ja teltalle oli useita hyviä paikkoja. Härkävaarassa oli uusittu puuvaja ja vessat. Taukopaikalla virtasi mukavan kokoinen puro, jonka yli meni silta. Mitään eläimiä tai lintuja ei näkynyt. Sitäkin enemmän maisema vilisi tatteja, oikein sankoin joukoin ja jotkut oikein suuria.
 |
| Härkävaaran taukopaikalla |
Perjantai 12.8.
Tänään vaelsimme Härkävaaran taukopaikalta Nammajärven kodalle 8km. Pääsimme matkaan klo 9.50 ja perillä olimme 15.30. Taukopaikalta seuraavalle ja polku kulki välillä alas ja välillä ylös. Alkumatka sukelsi koivikkoon ja polku tuli Utsjoen kirkon vierelle. Tien toiselle puolelle jäivät Utsjoen kirkkotuvat. Koirien ulkoiluttajat näyttivät suosivat tätä lähtöpaikkaa reitille ja tekivät koiralenkin tai päiväretken. Polku kulki melkein koko päivän tunturikoivikossa. Joka paikassa on edelleen valtavasti tatteja.
 |
| Puron ylitys |
Kirkon jälkeen polku jatkui ja ohjautui kohta reitin ainoalle varsinaiselle puronylityspaikalle. Koirien lenkittäjät käyttivät polun toista haaraa, jolloin ei tarvitse lainkaan kahlata, mutta kyllähän yksi kunnon kahlaaminen vaellukselle kuuluu. Kahluun jälkeen pidimme lounastauon, koska oli jo kuljettu sopiva matka ja vettä oli nyt helposti saatavilla. Puron ylityksen jälkeen polku alkoi nousta ylös. Tämä osuus oli hyvin kivinen ja raskaskulkuinen väsyneille jaloille. Perillä totesimme, ettei möykkyisessä maassa ole paikkaa teltalle (ainakaan näin isolle) joten yövyimme kodassa.
 |
| Lounastauko |
 |
| Nammajärven kodalla |
Lauantai 13.8.
Nammajärven kodalta jatkoimme Kuoppilasjärven tuvalle, jonne oli matkaa noin 5km. Lähdimme matkaan 10.00 ja pääsimme perille 13.45. Alkumatka oli pitkälti nousuvoittoista, kun polku kulki tiheästä tunturikoivikosta ylemmäs ja avarammalle. Rehevä kuru nousi avotunturille, jossa polkukin oli taas helppokulkuisempaa ja kivetöntä jopa ensimmäistä kertaa koko tämän vaelluksen. Tänään ei tuullutkaan yhtä paljon kuin kahtena ensimmäisenä päivänä. Matkalla kuului tuttu ja haikea kapustarinnan ääni. Myös kivitaskuja oletamme nähneemme ja kuullemme tänään.
 |
| Alhaalla oli tiheää tunturikoivikkoa |
 |
| Ylempänä alkoi olla avarampaa |
Polku tuvalle poikkesi pääreitiltä ja laskeutui rajusti taas rehevämmälle tunturikoivikkoalueelle. Teltalle löytyi paikka tuvan pihamaalta. Aikaa oli istua ja katsella maisemaa johon olimme saapuneet. Illalla ja yöllä satoi vähän. Aamuyöstä Tommi tarvitsi allergialääkettä, mikä onneksi sai allergian helpottumaan.
 |
| Tommi otti reissun parhaan kuvan |
 |
| Kuoppilasjärven tupa |
Sunnuntai 14.8.
Tästä päivästä tuli kilometreiltään vaelluksen pisin päivä. Matkaan pääsimme jo klo 7.50. Kuoppilasjärven tuvalta kävelimme alkumatkalla näkemämme kodan luo. Matkaa tuli noin 15km josta suuri osa kauniissa avotunturimaisemassa. Aamupäivän aikana ei tuullut paljoa, mutta lounastauon jälkeen alkoi tuulla enemmän. Lounastimme polun varrella olevan lammen luona. Jossain kaukana avonaisella maisemalla näkyi muitakin kulkijoita, mutta ketään ei tullut vastaan kuin aivan loppupäivästä. Matkan varrella oli mustikoita ja lakkoja.
Pääpolulta poikkesimme alle kilometrin matkan kodalle. Perillä kodalla olimme klo 15.40. Kiviseen ja rinteiseen taukopaikkaan ei saanut telttaa mihinkään, joten yövyimme jälleen yhden yön kodassa. Yöksi oli luvattu viileää keliä ja lämpötila saattaisi laskea +4 asteeseen. Eilen tuvalla nukkunut tyttökaksikko liittyi seuraamme kodalle ja yöpyi myös siellä.
 |
| Karua ja kaunista ylhäällä tuntureilla |
Maanantai 15.8.
Tälle päivälle jäivät viimeiset 4km, ensin alle kilometri pääpolulle josta samaa reittiä takaisin lähtöpaikalle. Vietimme ylhäällä vielä hetken. Ylhäältä näkee samaan aikaa Norjan ja Suomen puolelle ja kiemurtelevalle Tenojoelle, joka jatkuu kohdaltamme Nuorgamiin saakka. Ja alhaalla näkyy rajasilta. Loppumatka olisi pelkkää laskeutumista ja teimme veikkauksen kuinka kauan meiltä kestää kävellä alas. Siihen meni muistaakseni puolisen tuntia, ehkä 35 minuuttia ja niin olimme sopivasti keskipäivän aikaan perillä alhaalla ja menimme muutamaksi yöksi Utsjoen leirintäalueelle, jossa saimme saman mökin, kuin lähtiessämme.
Vaikka kilometrejä ei tällä vaelluksella tullut paljoa (noin 35km) patikointi tuntui jaloissa väsymyksenä. Matka oli raskas ja pitempi vaellus olisi ehkä käynyt väsyttäväksi, koska kantamistakin olisi ollut enemmän. Tämä reissu ja tätä edeltäneet retket Nattasille sopivat juuri tälle kesälle oikein hyvin. Enemmän maisemassa oleskelua, vähemmän kävelyä. Taustalla on kuitenkin stressaava kevät ja heinäkuussa muutto uuteen kotiin.
 |
| Tenojoki |
