Hetta - Pallas vaellus ja Road trip 2019

Oli aika palata Hetta-Pallaksen reitille kahdeksan vuoden jälkeen. Tarkoituksena oli taivaltaa reitti tällä kertaa toiseen suuntaan, eli aloittaa Hetasta ja päättää se Pallakselle. Varasimme 55 kilometrin suht lyhykäiselle reitille myös reilusti aikaa tallustaa se. Sen toki laukkaa 3 päivässä ja kävelee reippaasti neljässä, kuten silloin aikaisemmin, mutta nyt oli tarkoitus lepuuttaa mieltä ja jalkoja. Viisi yötä - kuusi päivää. Se on hidasta, mutta varmasti antoisaa. Yöjuna kiidätti meidät pohjoiseen 30.-31.7. ja yövyimme vaellusta edeltävän yön Paavontuvan tutussa pikkumökissä. Paavontuvan väki huolehtisi myös autonsiirrosta Pallaksen tunturihotellin parkkipaikalle, joten saimme postilaatikon avaimen mukaamme. Postilaatikossa olisi kirjekuori ja automme avain, kun saavumme perille Pallakselle.

Otin kuukauden viimeisenä päivänä käyttöön myös Instagram-tilin nimellä Lapinorava.


Torstai 1.8.

Hetan yli pyyhkäisi sadekuuro jonka ohilipumista odotimme ennen vaellukselle lähtöä. Kun se meni ohitse, otimme venekyydin Ounasjoen yli vaelluspaikan lähtöpaikalle. Tämän päivän taival käsittäisi noin 6,5 kilometrin metsäosuuden, sillä jäisimme ensimmäisen tuvan pihapiiriin yöksi. Taivalta aloitti samaan aikaan kanssamme 30 riparilaista. He pitivät Pyhäkurun tuvan luona lounastauon jatkaen vielä muutaman kilometrin taivallustaan. Päivä oli lämmin (+13) ja metsäosuudella riittii myös itikoita kiusaksi. Tuvan pihalla pyöri kuukkeli kerjäten itselleen makupaloja, mutta niin nopealiikkeinen se oli, ettei siitä saanut  valokuvaa. Viereiseltä suolta kuului tuttuakin tutumpi vaelluksilla kuuluva kapustarinnan haikea ääni.

Perjantai 2.8.

Yö oli kuiva eikä teltta kastunut ollenkaan. Tänään oli tarkoitus jatkaa matkaa Sioskurun tuvan tuntumaan. Lämpöä oli aamulla +5 astetta ja pohjoisesta tuuli kylmästi. Tämän päivän patikka oli 8km ja kävelimme sen 10.30-15.30 välillä. Ylhäällä tunturissa tuuli kylmästi ja sieltä oli vaikea löytää piilopaikkaa. Yksi notkelma kuitenkin löytyi kun aloimme laskeutua Pyhäkerolta alas ja siinä oli mukava pitää pitempi lepotauko - kuin eläimet piiloutuneina tuulensuojaiseen notkelmaan.

Teltta pystytettiin Sioskurun joenvarteen kauniille paikalle, josta löytyi myös pulahduspaikka. Reitin varrella oli liikkeellä väkeä kuin pienessä kylässä. Se oli jotenkin nyrjähdyttävää, kun on tottunut kävelemään toisinaan montakin päivää ilman että näkee ketään muita.

Teltalla Sioskurussa

Sioskurun tupa

Lauantai 3.8.

Aamu oli vilpoinen ja taivaalta tuli jonkinlaista suihkupullosumua, mutta ei sen kummempaa sadetta kuitenkaan. Teltta pysyi lähes kuivana. Sioskurulta oli tarkoitus kävellä Hannukurulle saakka yhteensä 14km. Aloitimme päivän taipaleen 10.00 maissa ja olimme iltapäivällä 17.00 aikaan Hannukurussa.

Päivän polku oli tämän reitin tasaisinta osuutta. Ei ollut äkkijyrkkiä nousuja eikä laskuja, vaan pitkä matka aivan tavallista tasaista polkua pienine nousuineen ja laskuineen. Päivästä tuli lämmin +11 astetta. Tuntui varmasti lämpimämmältä, mitä olikaan ja tuuli kävi edelleen pohjoisesta. Tunturissa kuhisi koko joukko ultrajuoksijoita, jotka olivat aloittaneet juoksunsa Hetasta ja tarkoituksena juosta reitti Pallakselle asti. Jos reitin juokseminen kuulostaa epäterveeltä, niin vastaamme on toki tullut myös maastopyöräilijöitä.

Pahakurun rehevää maisemaa

Hetken ajan teki mieli jäädä Hannukurun sijaan yöksi pahakuruun ja sen autiotuvan tuntumaan. Pahakuruun päättyy avara tunturimaisema ja alkaa rehevä puustoinen osuus, jonka polku vie tunturikoivikon keskelle Hannukuruun. Jatkoimme kuitenkin lounaan jälkeen Hannukuruun etsimään telttapaikkaa.

Matkalla Hannukuruun

Hannukuru vaikutti äkkiseltään suureltakin leirintäalueelta edelliseen kertaan verrattuna, jolloin yövyimme saunan tuntumassa kahdestaan. Nyt saunan vierellä ei ollut enää lupaa yöpyä, vaan teltoille oli osoitettu oman paikkansa. Veden joutui hakemaan kauempaa purolta, jos ei halunnut kaivovettä alkaa keittää.

Kävimme molemmat Hannukurussa saunassa, mutta saunominen oli hyvin pikaista, eikä kovin mukavaa, kun saunavuoro kesti tunnin ja väkeä oli kuin torilla. Sain kuitenkin peseydyttyä ja hiukseni pestyä ja olo oli saunan jälkeen mukavampi.

Leiri Hannukurussa

Sunnuntai 4.8.

Hannukurusta lähdettäessä tuli heti vastaan jyrkkä nousu. Koko päivän polku tulisikin kulkemaan ylös ja alas ja sitten taas ylös ja alas ja vielä kolmannekin kerran ylös ja alas. Myös tälle päivälle tulisi reilusti kilometrejä. Päivä oli selkeä ja aurinkoinen ja kylmä tuuli puhalisi edelleen pohjoisesta, joskin se puhaltaa koko ajan selkää vasten ja siellä on rinkka suojaamassa suurimmalta kylmältä.

Matka eteni verkkaisesti maisemia katsellen ja tähyillen. Rippikoululaiset, jotka kulkivat kolmessa erillisessä pienemmässä ryhmässä, kulkivat nopeaa tahtia ohittaen meidät. Noin matkan puolivälissä pydähdyimme pitämään Suaskurulla lounastaukoa, kuten lädes kaikki muutkin taipaaleella olevat. Suaskurun vesi on haaste, mutta kivenheiton päässä oli pikkuruinen virtaava vesi, josta sai kivasti vettä suoraan juomapulloon. Suaskurun jälkeen oli aika taas nousta alhaalta kurusta ylös ja ylös Lumikeron huipulle saakka. Lumikerolla näkyivät vaelluksen ainoat kaksi poroa.

Lumikero

Lumikerolta oli jyrkkä lasku alas ja sitä seurasi vielä pieni nousu ja lasku ennen Montellin majalle saapumista. Suurin osa jatkaisi matkaansa vielä Montellin majan luota reilun kilometrin päässä olevalle Nammalatuville, joten päätimme jäädä tällä kertaa pois leirintäruunkasta ja asettua teltalla Montellin majan luokse. Montellin majaa remontoitiin parhaillaan. Majasta puuttui lattia ja pihamaa oli täynnä puutavaraa. Montellille jäi yöksi myös kahden dalmatialaiskoiran omistaja koirineen.

Lumikeron puolivälin rinteellä

Montellin maja

Maanantai 5.8.

Aamulla telttaan kantautui mönkijöiden mörinää. Montellin majan remontoijat aloittivat arkisen työnsä jatkaen lattian valmistamista. Aamu oli tähänsaakka kylmin, sillä matkasta jääneille hansikkaille olisi nyt ollut käyttöä. Lämpöä oli vain muutama lämpöaste ja sen huomasi aamutoimia tehdessä kylmin käsin. Tämä tulisi olemaan lähes lepopäivä, sillä emme ajatelleen kävellä vielä perille Pallakselle saakka, vaan jäädä Rihmakurun kodalle nukkumaan. Koska tämän päivän taival olisi vain noin 4km, mitään kiirettä ei olisi. Kävelimme kilometrin Nammalan tuvalle ja koska oli kaunis päivä, oleilimme tuvan luona muutaman tunnin ladaten akkuja tunturimaisemassa. Nammalasta olivat jo kaikki siellä yöpyneet lähteneet ja jatkaneet matkaa.

Vielä muutama kilometri ja pääsimme Rihmakurun kodalle. Olimme tähän saakka nukkuneet kaikki yöt teltassa, joten päätimme että olisi vaihtelua nukkua kodassa. Näin aamulla säästyisi teltan pakkaamiseltakin. Kodalla oli myös muita. Ala-asteikäinen poika oli isänsä kanssa teltassa ja nyt ensimmäistä kertaa Lapissa ja patikoimassa. He olivat kävelleet lyhyempää polkua ja jatkaisivat täältä vielä Kilpisjärvell, kuten meilläkin oli aikomus.

Rihmakurun kota

Kotaan tuli pari muutakin nukkumaan. Minä olisin tarjennut järeällä makuupusillani ilman lämmitystäkin, mutta eipä voinut valittaa kun aamuyöstä toisesta seurueesta mies lisäsi pölkköä pesään. En nukkunut kovinkaan hyvin, jos nyt minään yönä olin ihan kunnolla nukkunutkaan. Vaikka niin veri vetää retkeilemään ja nukkumaan teltassa, tuo nukkumispuoli on aina hyvin heikkoa. Harvassa ovat sikeästi nukutut yöt, vaikka patja on hyvä ja tyynykin pehmeä.

Tiistai 6.8.

Viimeisen päivän 10km kävelimme 10.00 - 14.00 vilpoisessa ja hyvin pilvisessä säässä. Rihmakurun kodalta oli nousua ja taas nousua ylös tuntureilla aina reitistön korkeimmalle kohdalle Taivaskerolle saakka, jonka jälkeen polku alkoi vähitellen laskeutua kohti Pallashotellia. Pidimme vain nopeita taukoja, sillä pysähtyessä tuli nopeasti kylmä. Vastaamme tuli muutamia maastopyörällä kulkijoita. Pallastunturin lähestyessä vastaamme tuli yhä enemmän pikkureppujen kanssa kulkevia päiväretkeileijöitä.

Lasketutuessa sai pitää varansa, etteivät pienet kivet ala vieriä kengänpohjan alla ja vie mennessään. Yksi päiväretkeilijä kaatui sen verran pahasti, että hänelle tilattiin apua rinteeseen. Viimeiseltä päivältä ei tullut enää otettu valoakuvia, koska sää oli hyvin sumuinen. Päästessämme hotellin parkkipaikalle, etsimme postilaatikon, josta löysimme auton avaimet ja löysimme auton parkkipaikalta odottamasta. Autonsiirtopalvelu on tämänkaltaisissa patikoissa kyllä kätevä. Päätimme lopulta yöpyä hotelli Pallaksella sen retkeilyhuoneessa. Emme olleet aikaisemmin tässä hotellissa yöpyneetkään. Hintaan kuului sauna, joka oli tervetullut vilpoisen ja vähän sateisen päivän päätteeksi.

Tämän vaelluksen kävelytahti oli niin hidas, että jalkani eivät missään vaiheessa alkaneet tuntua sellaisilta kuin tavallisesti vaelluksilla tai sen jälkeen. Ne eivät rasittuneet eikä vaelluksen jälkeenkään tullut sitä äärimmäistä rasituksen tunnetta joka kestää muutaman päivän.

Sioskurun purolta

Road Trip

Jatkoimme Lapinmatkaamme vielä Kilpisjärvellä ja sieltä roadtripillä pitkin pohjoista Norjaa ja Suomea. Vietimme pari päivää Kilpisjärven Retkeilykeskuksella ja patikoimme sitten yhdeksi yöksi Saanan taakse. Patikoidessamme tapasimme myös pojan isänsä kanssa, jotka olivat olleet Rihmakurussa Hetta-Pallaksella teltan kanssa.

Kilpisjärvelle on aina ilo palata

9.8. Yötä Saanajärvellä

10.8. Kautokeinontiellä matkalla Utsjoelle

Kilpisjärveltä jatkoimme matkaa ja ajoimme Kautokeinon kautta Utsjoelle pysytellen Norjan puoleisella tiellä. Yövyimme Utsjoen leirintäalueella kaksi yötä ja jatkoimme sitten matkaa Nuorgamiin ja yövyimme siellä teltassa Sevetti-Pulmankijärven reitin alussa. Rauhassa sai olla ja mukava telttapaikkakin löytyi.

Nuorgamin koulun lähellä on avoin kota, jossa grillasimme lounasta kahteen otteeseen ja jatkoimme sitten matkaamme Karasjoelle. Karasjoen leirintäalue olikin juuri äskettäin lopettanut toimintansa, joten ajoimme seuraavaan mahdolliseen paikkaan Muotkan ruoktuun ja yövyimme siellä yhden yön majassa. Muotkan ruoktulta jatkoimme kohti Ivaloa ja sieltä lähdimme Raja-Jooseppiin, jossa emme olleet ennen olleetkaan. Aivan Raja-Joosepin tuntumasta löytyi myös yksi UK-puistoon lähtevistä reiteistä. Matkan varrella noin 17km rajalta näimme kauniin levähdyspaikan aivan Nuorttijoen vierellä ja päätimme mennä siihen yöksi teltalla.

Utsjoen keskustassa on kammi

Taas tuli todettua että pohjoisessa Suomessa on monia hienoja paikkoja yöpyä teiden tuntumassa teltalla aivan ilmaiseksi. Nuorttijoen levähdyspaikalla oli asuntovaunulla pari suomalaista, joilla oli jopa saunateltta pystytettynä joen viereen. He jatkoivat matkaa, joten saimme yöpyä paikassa aivan kahdestaan ja yöllä liikenne oli vähäistä. Nuorttijoella on merkitty melontareitti. Keli oli välillä hyvinkin sateista, mutta silloin olimme enimmäkseen tien päällä tai yövyimme leirintäalueiden mökeissä.

 14.8. Nuorttijoen varrella 

Minulla oli mielikuva Raja-Joosepintiestä päällystämättömänä synkeä kuusimetsän keskitse kulkevasta pölyisestä ja hieman pimeästä tiestä. Tie on kuitenkin jotain aivan muuta. Kulkeehan Raja-Joosepin rajan kautta paljon liikennettä ja rekkoja, joten tie oli kuin mikä tahansa suuri valtatie eikä se ole synkeän kuusimetsän ympäröimä, vaan siellä oli paljon kauniita järviä molemmin puolin tietä. Ja sitten tietysti Nuorttijoki, jonka olemassaoloa en ollut tätä ennen edes ajatellut. Joen virellä viihtyi pitemmänkin ajan. Tähän kannatti pysähtyä yöksi.

Raja-Joosepista jatkoimme matkaa Sodankylään, jossa yövyimme viimeisen leirintäalueen yön ennen Rovaniemelle paluuta ja yöjunaa. Kesäflunssani taisi alkaa Nuorttijoella teltassa, paheni vähän Sodankylässä ja junayöstä ei meinannut tulla yhtään mitään. Paras asento oli istuma-asento, jotta minua ei olisi yskittänyt ja sehän ei ole mikään paras nukkuma-asento. Yö jäi siis lyhyeksi, mutta onneksi olimme matkalla kotiin.

Sami Samettiturkki matkassa mukana - kuva Norjasta